Blogi on pysynyt nyt jo yli kaksi viikkoa hiljaisena, koska olen LOMALLA! Ensimmäiset kaksi viikkoa meni pohjois-Lappia ja pohjois-Norjaa reissatessa. Suurimmaksi osaksi reissu oli oikein hyvä. Reissun jälkeen olen kumminkin ollut melko väsynyt ja ensimmäiset pari päivää menikin vain nukkuessa, kamoja purkiessa ja kirjaa lukiessa. Hyvää hermolomaa.
Mieltäni nyt kuitenkin painaa huoli meidän kissasta, joka on viimeeksi viime torstaina ollut kotona eikä sen jälkeen ole edes pihalla näkynyt. Normaalisti se on saattanut päivän pari maksimissaan olla poissa kotoa, mutta nyt on jo viides päivä menossa ja olen melkein jo menettänyt toivoni. Olen monena yönä ja päivänä käynyt pellot ja rannat tutkimassa ja eilen 2 tunnin etsinnän jälkeen kävin myös naapureiden pihoja tarkastamassa. Normaalisti kisu on kyllä tullut kutsusta aika piankin, mutta nyt ei enää mitään. Ikää kisulla on jo varmaan 13 vuotta, joten voi olla että ikä on vienyt mennessään. Kovasti toivoisin että kisu olisi vaikka lähtenyt vähän pitemmälle reissulle tai olisi vain löytänyt hyvän hiiriapajan...
En siis ole viime päivinä oikein pystynyt lomastani kauheasti nauttimaan. Tänään kävin myös hammaslääkärissä ja sain taas kuulla haukut kuinka huonot hampaani ovat. Olen jo kyllä tottunut siihen, etten ole hammaslääkärien unelma-asiakas, mutta eipä haukkuja ole ikinä kiva kuulla. Eikä kyse ole siis siitä ettenkö hampaitani hoitaisi vaan siitä geeniperimästä, että minulla on heikko kiille hampaissa. Peruttamatonta vahinkoa siis olen tehnyt lapsena ja teininä, kun en ole ollut innokas hampaitani hoitamaan eikä minun purentaani silloin koskaan korjattu. Kaikkea virheitä kun ei vain pysty enää aikausena korjaamaan.
Pitäisi siis päästä vähän huonoa oloa purkamaan metsään tai tunturiin. Tekisi niin mieli lähteä tunturiin pyöräilemään tai metsään juoksemaan tai jopa rullasuksia kokeilemaan, mutta kun sataa ja sataa vain koko ajan. Eilen illalla oli peräti hetken taukoa lakkaamattomasta sateesta ja pääsin pyöräilemään ja maastossa juoksemaan. Teki hyvää niin mielelle kuin kropallekkin. Nyt sade vain jatkuu eikä tinalanakorutkaan tunnu edistyvän kun niskoja jomottaa ja tästä syystä päätä taas särkee.
Jospa huomenna kisu tulisi kotiin ja aurinko paistaisi... Kaikki olisi taas hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja otethaan ilola vasthaan! Piipahan toistekki kathoon mitä täältä löytyy - vastavierailulle jouvan aina tulheen. :)