Keväinen Uppsalan kaupunki

Kuukausi sitten kävin työreissulla Uppsalassa ja vaikka kaupunki onkin ennestään tuttu niin taas se pystyi positiivisesti yllättämään. Kaupunki oli herännyt eloon talven jälkeen ja kevät kukat kukkivat maassa, puiden lehdet olivat hiirenkorvilla ja kaupungin yleisilme oli paljon pirteämpi kuin mitä viimeeksi kun kävin joulukuussa Uppsalassa. Työpäivät olivat pitkiä ja raskaita, mutta jostain vain sain energiaa revittiyä niin paljon, että hotelille päästyäni jätin läppärin huoneeseen, nappasin kameran mukaan ja lähdin kieretelemään kaupungille. Tähän energiseen oloon saattoi kyllä vaikuttaa se, että kävin aina kävelylenkin jälkeen hakemassa japanilaisesta ravintolasta satsin sushia iltapalaksi. Sushia voisin varmaan joka päivä syödä!

Uppsala on todella upea vanha kaupunki, joka ei ole kuitenkaan levinnyt liian suureksi ja kaoottiseksi. Juuri sopivan kokoinen minun makuuni ja ihailtavaa aina riittää. Talvisin kun olen Uppsalassa käynyt niin en ole enää pimeällä jaksanut (uskaltanut) käydä enää kaupungilla kävelemässä, mutta kevään aurinko paistaessa pitkälle iltaa ei kävelylenkki tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Tuota Uppsalan tuomiokirkkoa voisi ihastella loputtomiin. Sisälläkin voisin käydä useammin jos se ei menisi kiini jo niin aikaisin.

Uppsalan reissun jälkeen olenkin odotellut kuumeisesti, koska se kesä myös pohjoiseen saapuisi ja nyt se on viimein tullut! Joka paikka vihertää niin kirkkaan vihreänä ja viimein se aurinkokin meitä hellii ihan toden teolla. Nyt olisi oikea aika viettää kesälomaa! Sattuiko kenelläkään onnekkaalla kesälomat juuri näille viikoille?

Vaellushaaveita kesäksi

Näitä kuvia kun katselee niin tulee lumen ja auringon yhdistelmän kaipuu. Taas voin vannoa käsi sydämellä, että kevät on Lapissa parasta aikaa - kunhan muistaa aurinkorasvaa käyttää. Oli ihan uskomaton päivä toiseksi viimeisenä huhtikuun päivänä. Ihan pilvetön taivas, aurinko porotti välilä jopa kuumasti ja lunta oli vielä niin paljon ettei maata ollut näkyvissä edes tunturin päällä. Viime vuoden reissusta viisastuneena tajusin rutkasti laittaa aurinkorasvaa naamaan, mutta huulet unohtui rasvata, joten niitä pistelikin mukavasti illalla.

Näitä kuvia kun katselee niin taas herää se hirveä himoa lähteä keväällä pitemmälle vaellusreissulle suksilla. Vähänkö olis makiaa kun lähtis Kilpisjärven suunnalta ja hiihtäis vaikka Abiskon kansallispuistoon. Makeaa se varmana olis jos joka päivä olisi tämän kaltaiset kelit. Mutta nyt lumet ovat hävinneet (räntää edelleen satelee harva se päivä), joten nyt ei auta kuin kesän vaellusreissuja suunnitella.

Suunnittelun pohjalla kytee myös päästä kokeilemaan uutta makuupussia ja telttaa. Tänä viikonloppuna Oulussa järjestettiin Pohjois-Suomen erämessut ja siellä sai aika mukavasti rahaa palamaan. Mutta pelkkää laatua tuli ostettua! :) Seuraavilla reissuilla ei tämänkään kylmän kankean tarttis öitä palella upo uudessa makuupussissa. Tai no makuupussi ei ole ihan kovimmille pakkasille tarkoitettu, mutta pärjään hyvin sillä pitkälle syksyä ennen kuin tulee tosi kylmä. Sitten ostettiin uusi teltta neljälle vuodenajalle, hellu osti Fjällrävenin rinkan, maastojuoksukengät ja mie ostin vielä kasan vaellusmuonaa.

Jokos on teillä kesän vaellusreissut jo suunniteltu? Heittäkääpä hyviä vinkkejä ja omia suunnitelmia joista vois itekkin vähän inspistä saaha.

Koitelinkosken kuohut

Nyt näitä kuvia tulee vähän epäjärjestyksessä nimittäin muokkausta vielä odottavat ihanat keväiset lumikuvat Sammaltunturilta, jotka otin silloin kun kävin vapun tienoilla siellä lumikenkäilemässä. Mulla vaan on tapana joko muutama kuva silloin tällöin muokata ja hyvin epäjärjestyksessä. Sitten kun alan tänne blogiin muokkaamaan kuvia niin sitten aloitan useimmiten uusimmista, koska ne on aina mielenkiintoisimmat kun muistan kuvaushetket ja muistan miten jo kuvatessa suunnittelin kuvaa muokkaavani. Vanhojen kuvien muokkausideoita en enää muista, joten niiden muokkaaminen on hitusen työläämpää. Toisaalta kuvat, jotka ovat otettu aurinkoisena päivänä lumea vasten ovat todella hankalia lähteä niitä muokkaamaan. Ei tarvi mitään valoa lisätä eikä värejä voi lähteä kauheana korostamaan. Ne on vaan suurimmaksi osaksi pelkkää valkoista ja jonkun tumman värin sekoitusta. Toisaalta luonto on niin kaunis itsessään että tarviiko kuvia aina edes muokatakkaan.

Koitelinkoskella käytiin äitienpäivän kunniaksi. Onneksi ei sentään käyty äitienpäivänä ulkoilemassa, kun ilma oli ihan hirveä (onko nyt toukokuu vai marraskuu? Ei mitään eroa). Lauataina lähdettiin ulkoilemaan Koitelinkosken alueelle ja katsomaan kosken kuohuja. Noin vuosi sitten oltiin mun isosiskoni polttareita juhlimassa ja silloin juuri käytiin Koitelinkoskella koskenlaskua kokeilemassa. Kaikille jäi hyvät muistot, mutta nyt tänä vuona onkin useampi henkilö tippunut kyydistä. Ei siinä mitään pelottavaa olisi vaikka tippuisikin, mutta kun vesi on niin jäisevän kylmää niin siellä ei mieluusti liian pitkiä aikoja haluaisi kellua.

Innostuttiin myös käristelemään makkaroita (pororyynärit!!) ja leivoksia nuotiolla. Päivä oli ilmojen osalta juuri sellainen, mitä se on ollut nyt viimeisen kuukauden ajan. Välillä rankka lumisade ja taas välillä aurinko kimmeltelee. Sitten ihasteltiin rannasta näitä hurjapäitä, jotka tulivat koskikanootilla useampaan otteeseen koskea alas eivätkä paljoa välittäneet kastumisesta (märkäpuku). Myönnän olevani aikamoinen vesipeto, joten tuo jos mikä sai taas innostumaan koskenlaskusta. Olisipa taas jotkut polttarit, valmistujaiset, synttärit tai joku juhla kaveriporukalla että pääsisi kauhomaan kunnolla koskessa. Vink, vink kaverit!

Aurinkoa ja lunta

Aurinkoa ja lunta, vähän vettä ja taas lunta ja aurinkoa. Siitä tämä kummallinen kevät on nyt tehty. Kesän aloitus siirtyi ensin päivillä ja nyt jo useammalla viikolla. Aluksi olin melko innoissani koska hiihtokausi vain piteni. Lunta riittää eikä tänä vuona ole tullut sitä fiilistä, että nytkö jo se kevät loppui. Tänä vuonna se vaan on jatkunut ja jatkunut. Toukokuu on enemmän tuntunut marraskuulta kuin toukokuulta. Vihreätä ei vain näy eikä tunnu olevan vähän aikaan vielä näkyvissäkään. Mutta eteenpäin mennään, vaikkakin melko hiljaa. Väylälle ei enään mennä pilkille, joten nyt vain ootellaan koska jäät alkaa ryskymään. Oisko jopa ensi viikolla jos ilmat nyt oikeasti lämpenesivät?

Vanhan kansan tiedon mukaan Yrjön, Albertin ja Markuksen väliset kylmät yöt tietävät seuraaville 27 yölle kylmää, joten tämä uskomus näkyy näillä näkyvin pitävän paikkaansa. Mutta kuka uskaltaa väittää ettei jo odottaisi kesää? Jopa tämä talvi ihminen jo vähän salaa haaveilee kauniista yöttömistä öistä ja siitä upeasta vihreydestä joka herää pitkän talven jälkeen eloon. Kohta, ehkä.