Mallan jäätyneet kyyneleet

Tuntuu jotenkin älyttömän hurjalta, että kaksi viikkoa sitten rämmin Kilspirjävellä lumikengillä paksun keväthangen päällä lumikengillä. Oulussa taas ollaan pari viikkoa nautittu auringosta ja kesästä, joten keväthanget tuntuvat todella kaukaselta ajatukselta. Silti muistelen reissua suurella lämmöllä ja jo seuraava Kilpisjärven reissu houkuttelee. Mutta niin kuin jo pari viikkoa sitten mietin, että nyt ei taida Kilpisjärven suunnalla juhannuksen aikaan vaeltaminen onnistua niin ihan oikeassa olin. Vaikka lämpöä on riittänyt myös Suomen käsivarressa niin kyllä niin paksun lumikerroksen sulamiseen vain menee oma aika, että en itse suosittelisi lähtemään Kilpikselle vaeltamaan juhannukseksi. Heinäkuun eka viikolla varmana on jo eri asia ja eiköhän siellä ole luontokin lähtenyt jo hieman vihertymään. Lyhyt on kyllä käsivarren kesä.

Kitsiputous - Gihcigorži - Mallan kyyneleet - putous, joka on tiettävästi Suomen korkein yhtenäinen vesiputousten sarja. Sinne suuntasin reissun toisena päivänä. Halusin lähteä ihastelemaan jääpuikkoja ja Ruotsin ja Norjan lumisia vuoria. Koska matkaa oli niin paljon, päätin suosiolla jättää kamppeet ison kiven viereen, josta ne sitten takaisin tultaessa löytäisin. Olisin niin paljon hitaampi kulkija ahkion ja rinkan kanssa etten ehkä olisi edes putoukselle päivässä päässyt.

Loppujen lopuksi vauhtini ei ollut mitään päätä huimaavaa. Istuskelin ja nautiskelin näkyvistä, maistelin pähkinöitä ja rusinoita, välillä hemmottelin itseäni suklaalla, räpsin joka hetki kuvia kuin vain mahdollista ja sitten taas jatkoin vähän matkaa. Päivälliseksi keitin vettä jonka lisäsin retkimuonapussiin ja söin riistapastaa kuin parhaimmassa ravintolassa. Mukavaa oli kun sai ihan omaan tahtiin mennä eikä edes muita sattunut olemaan liikkeellä. Ainoastaan eräs tuulispää nainen tuli kiirreellä katsomaan Kitsiputousta ja samaten kääntyi ja sanoi että vielä pitäisi Saanalle keretä saman päivän aikana. Kerkesiköhän maisemista nauttimaan?

Mallan jäätyneet kyyneleet olivat jopa upeampia kuin mitä osasin odottaa. Eipä siis yhtään harmittanu, että vietin päiväni Mallan luonnonpuistossa. Jos kuitenkin itse mielii lähteä Mallan jäätyneitä kyyneleitä katsomaan niin kannattee ehkä miettiä jotain muuta reittiä kuin mitä karttaan oli merkattu. Ison-Mallan rinnettä pitkin kävelly oli vähän jännää, kun Mallan päältä näkyi välillä tippuvan lunta sulamisen vuoksi ja itseä vähän kylmäsi ajattelu lumivyörystä. Mielummin kannattaisi vaikka järveltä käsin tulla tai mennä huoltoreittiä eli kelkkareittiä pitkin. Mie en sieltä lumipallona tullu alas, mutta turhan riskin otin.

Ei mulla muuta. Nyt mie voin luvata, että nämä oli viimoset lumikuvat tälle kesää. Kylmää on juhannuksesi luvannut, mutta vahva toivo on että lunta ei enää tulisi. Ken tietää.