20.4.2017

Lappilaisen arkipäivä




Multa monesti kysytään, että miten saan ajan kulumaan Lapissa tai mitä mie sielä ees teen vapaa-ajallani. Eihän siellä ole mitään. Nuo kysymykset aina kerta toisensa jälkeen hieman ihmetyttää ko mie en ole ikinä tuntenu Lapissa oloani tylsäksi tai että mie en tietäis mitä mie tekisin. Niinpä mie aattelin kertoa mitä mie tehen töitten jälkeen tai ylipäänsä silloin ko molen Lapissa.

Töitten jälkeen mie ensten ruukaan vähän syöpästä. Tiistaina mie pakkasin reppuun kameran ja tinalankakorut ja menin ulos. Laitoin jalkaan lumikengät ja aattelin etten mie varmaan ole ko tunnin ulkona ko käyn vähän koruista näpsäsemässä kuvia. Kävelin väylän poikki Ruottin puolelle ja löysin kaatuneen kelopuun ja siinä mie innostuin enemmän ko vain vähäsen kuvaamaan. On nuo kelopuut kyllä niin kauniita. Sitten mie jatkoin matkaa ja rämmin päättömästi menemään tietoakaan määränpäästä. Oli vain niin hauskaa ko hanki ei upottanu ollenkaan ja mettässä kulkeminen oli niin paljon helpompaa ko esimerkiksi kesälä. Sitten ko mie tulin kotia niin kello oliki jo puol yheksän eli olin melkein kolme tuntia ulkona pyöriny. Olin jopa vähän miettiny että olisin vielä pitemmän reissun käyny, mutta ko nälkä iski niin piti tulla takasin kotia. Sitten tunnin ajan neuloin koruja ja kattoin samalla telkkaria.



























































Keskiviikkona mie taas ensten vähän syöpäsin. Silloi syöpäsin vähän enemmän ja tuli vähän ähky olo niin hääty ootella, että vatta laskettuu ennenkö lähtee hiihtään. Niinpä mie siivosin, vaihetin verhoja ja lakanoita. Sitten mie lähin käymään hiihtämässä. Oli aivan ihana hiihtokeli ja mie taas ihmettelin, että missä muut ihmiset on. Eläkeläiset ko käypii päivällä vain hiihtämässä niin latu on melko hiljanen ilta-aikaan. Mie pari tuntia melko hiljaseen tahtiin hiihtelin ja siinä tuli peräti 3 muuta ihmistä vastaan. Hiihon jälkeen mie kävin sitten saunassa, venyttelin ja muokkasin kuvia ennen nukkumaan menoa. Sängyssä taas mietin että olispa ollu mukava vielä keretä käyä lumikenkäilemässä, mutta ei se auta ko jättää seuraavaan päivään.

Tänhään mie sitten kävin fysioterapeutilla näyttämässä tuota minun koipea, joka on ollu jo yli viikon kipeä. Niin sitä hierottiin, laitettiin akupunktioneuloja, laitettiin teipit ja ohjeistettiin jumppaamaan ja venyttelemään tuota kipeää jalkaa. Juoksukielto tuli ja hiihostaki pitäs ottaa taukoa ainaki tämä ilta. Liukkailla hiihtokeleillä ei suositeltas ollenkaan hiihtämään ennen kuin jalka olis kunnossa. Voihan rähmä. Tuon jälkeen kävin ruottin puolella kaupassa ja sieltäkö tulin kotia niin ruoka oli valmis. Nyt vähän haaveilin että lähtisin tuonne sakeaan räntäsateeseen lumikenkäileen. Ei se sitä multa ainakaan kieltäny.

Huomenna mie haaveilin ajelevani Äkäslompoloon töitten jälkeen ja sielä voisin käyä kattomassa urheiluliikkeistä ensin alennuksia ja sitten lähtisin hiihtämään pitemmän lenkin. Ens viikolla en ole enää hiihtämässä, joten toivotaan että tuo jalka nyt tuon reissun ees kestäis. Lauantaina taas ajattelin lähteä käymään tunturissa laskettelemassa ja sunnuntaina häätyy suunnata jo kohti etelää. Enköhän mie sielä peräti perjantaihin asti malta olla ko tulen vappua sitten tänne taas viettään.

Eihän mulla täälä aika kulu milhään... Mulla aika lentää!

10 kommenttia:

  1. En kyllä palkkatöitä tarvisi päivien täytteeksi, keksisin ihan takuuvarmasti monenlaista muuta tekemistä. Harmi vaan kun ihan pienen osan ehtii tehdä, mitä tahtoisi. Eikä se oo asuinpaikkakunnasta kiinni. En nimittäin tee mitään sellaista, että tarvittaisiin jotain kummoisia palveluita ja huvituksia. Elokuvissa en oo käynyt varmaan 6 vuoteen, teatterissa 15 vuoteen! En tarvi kahviloita kun en juo kahvia. Joillekkin ne ovat suorastaan elinehto. Niin me ollaan erilaisia! Niin ja se on tosi hyvä! Nauti siitä mitä teet! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustaki välilä tuntuu, että työt haittaa harrastuksia mutta toisaalta töistä on minulle enemmän hyötyä kuin haittaa niin mielelläni vielä töitä painan. Mutta näinhän se on, että ei se kyllä paikkaa katso missä ihminen voi viihtyä. Yhtä hyvin voi viihtyä metsän keskellä kuin suurkaupungin sykkeessä - itsestähän se kaikki on kii. Varsinkin omasta mielikuvituksen köyhyydestä jos ei keksi tekemistä!

      Poista
  2. Täytyy sanoa, että arkesi kuulostaa aivan mahtavalta. Itse ajattelen, että ihminen on etuoikeutettu kun saa asua Lapissa. Täällä etelässä ei ole tietoakaan talvesta nykyään. Tuollaiset aktiviteetit on vain haaveita. Olet ilmeisesti kova liikkumaan. Todella kauniita koruja teet. Mukavaa viikonloppua sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvet on kyllä melko kurjia etelässä ja koko ajan pelkäänkin että koska se ilmastonmuutos Lappiinki jo niin vaikuttaa että paksulumiset talvet on jo historiaa.
      Teen istumatyötä niin ainakin minun on pakko iltaisin liikkua, että paikat pysyy kunnossa. Vaikka ei se pakolta tunnu kun nautin ulkona olemisesta ja liikkumisesta. :)

      Kiitos paljon ja mukavaa alkanutta viikkoa sinne! :)

      Poista
  3. Onko se niinkään paikasta kiinni, vaan siitä mitä haluaa tehdä. Suurimmalla osalla meistä suomalaisista on kuitenkin luonto lähellä, ja jos tykkää liikkua luonnossa sieltä löytää aina mielekästä tekemistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, mutta jokseenkin se on kumma kun ne jotka eivät liiku luonnossa niin eivät tunnu tajuavan niitä ihmisiä joille luonto tarjoaa saman viihdykkeen kuin heille jotka pitävät kaupungin sykkeestä.

      Poista
  4. Ihania kuvia ja kauniita koruja!
    Samaa mieltä, ajan kuluttamiseen ei tarvi kaupunkia. Mutta kaikki me oomma laisiamma, jokaisella omat juttunsa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Erilaisuus on kaunista ja tekee meistä kaikista niin mielenkiintoisen :)

      Poista

Kommentteja otethaan ilola vasthaan! Piipahan toistekki kathoon mitä täältä löytyy - vastavierailulle jouvan aina tulheen. :)