27.10.2016

Ailakkatunturin huiputus


Sopivan kaukana näkyy sadekuuro


Kummituksia tunturissa
Aamun kauniisti sarastaessa päätin lähteä Ailakkatunturin huipulle, jonne en edellisenä iltana päässyt sadekuuron iskiessä päälle. Norjan kylmien tuulien jälkeen oli ilo nauttia lämpimästä auringon paisteesta ja sykkeen nostattamasta lämmöstä. Maisematkaan eivät olleet yhtään hullummat. Minulla ei olisi kiire mihinkään täältä.

Lapsi on terve silloin kun se leikkii...






Ailakkatunturin huipulta olikin makeat näkymät niin Norjan kuin Ruotsin vuorille eikä edes sadekuurot sattuneet päälleni iskemään. Hellu ei suostunut huipulle lähtemään vaan halusi perhostaa koko sielunsa kyllyydestä Ailakkajärvellä, joten sovimme näkevämme teltalla kahden aikaan päivällä. Miksi tarkka-aika? Koska kauppa taisi mennä kuuden aikaan jo kiini ja minä halusin ostaa muutaman saunalonkeron kotiinpaluun kunniaksi. Eli nyt oli kyse elämästä ja kuolemasta. Eikä se hellu tietenkään muistanu ajoissa teltalle tulla. 45 minuuttia muodikkaasti myöhässä ja piti vielä syödä, purkaa teltta, pakata ja reippailla rinkka selässä 6km takaisin autolle. Hermoja kiristi kun aattelin etten saisikaan saunalonkeroita illaksi.

Patikointi takaisin autolle sujuikin puolet nopeammin kuin mitä tulomatkalla. Tietenkin kävelimme koko ajan alamäkeen, mutta myös minä en enää välittänyt että vettä oli nilkkoihin asti tai että saattaisin puroissa kaatua rähmälleni. Kyllä lonkero saa ihmeitä mielessä aikaan... Kaupalle kerettiin ja sain ostetuksi saunalonkerot kuin myös karkkipussin kun niin reippaasti jaksoin vesiesteet mennä (aina on hyvä syy itsensä palkita).

Kotimatkaan meni pari tuntia (ihanat Suomen suorat tiet!) eikä saunaa sinä iltana kuitenkaan lämmitetty eikä lonkerotkaan maistuneet. Uni kyllä maistui.

14 kommenttia:

  1. Ihan mielettömät maisemat! Oon haaveillut joskus tällaisista patikkaretkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on.. Yhden päivän reissut ovat vaivattomia toteuttaa. Ei paljoa edes tarvi miettiä mitä rinkkaan laittaa ja laittaako liikaa tavaraa.

      Poista
  2. Ailakkajärven maisemat ovat kyllä jotain ihan mieletöntä! <3 Itse olen ollut tuolla vain kerran, ja silloin podin flunssaa, joten muistikuvani ovat vähän kuumetokkuraisia... :D Ailakkatunturiakaan ei tullut huiputettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On varmana vähän erilaista olla noissa maisemissa kuumeessa! Ei kuullosta kauhean hyvältä. Olisi kyllä surkeaa jos noihin maisemiin pääsis ja sitten ei pääsiskään reippailemaan kun kuume yllättäis.

      Poista
    2. Jep, ei-niin-hauskaa. :D Oltiin vaelluksella Käsivarren erämaassa, ja tultiin Ailakan kautta takaisin sivistyksen pariin. Loppumatkasta olin "vähän" flunssainen.

      Poista
    3. Ou-nou.. :( Noita kyllä reissusta sattuu, mutta aina sitä toivoo että terveenä selviäisi. Ei varmana ole helppoa kuumeessa vaeltaa!

      Poista
  3. Vau - aivan uskomattoman ihania kuvia! Voin vain kuvitella miltä ovat ihan paikan päältä näyttäneet <3

    sanasokkelossa.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Näinhän se on, paikan päällä ne näyttivät vielä paremmilta eikä sitä vaan saa kaikkea kameralle taltioitua.

      Poista
  4. Mie en kestä, ko nämä sinun kuvat on niiin upeita ♥

    VastaaPoista
  5. Upeita kuvia! Saunalonkero (tai itselle -olut) on aina hyvä motivaattori ;)

    VastaaPoista
  6. Täältäpä löytyi blogi täynnä upeita kuvia! Heti jään lukijaksesi. Näin "etelän immeisenä" katselee mielellän lapin kuvai =). Korusi ovat myös todella upeita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kehuistasi ja tervetuloa seurailemaan! :)

      Poista

Kommentteja otethaan ilola vasthaan! Piipahan toistekki kathoon mitä täältä löytyy - vastavierailulle jouvan aina tulheen. :)