Prandegg - Linnan rauniot

Jäänyt vähän vähemmälle Itävallan reissuta kertominen, vaikka siitä reissusta voisi vaikka kirjan kirjoittaa! No, ei ehkä ihan kirjaa, mutta kirjallisen kuvia ainakin. Tämän kirjoituksen halusin eritoten kirjoittaa, koska se muutti ainakin mun omia käsityksiäni Euroopassa olevista linnoista. Nimittäin Euroopassa oikeasti vanhoja linnoja löytyy melkein joka nurkasta, mutta kaikki ei ole enää kunnossa. Linnojen kunnostaminen kun tarvitsee vähän suuremman luokan rahakirsttua ja jos kunnostaminen on jossain vaiheessa alkanut lipsumaan niin uudelleen kunnostus maksaa hunajaa.

Die Burg Prandegg oli siis yksi raunioutunut linna Linzin lähellä. Mun oppaat eivät aluksi halunneet mainita minne ollaan menossa, vaan pitivät sitä enemmän yllätyksenä ja pakko myöntää että hyvän yllätyksen minulle keksivät. Tykkään kierrellä paljon linnoja, mutta tämän kaltaista linnaa en ole ennen nähnyt. Nimittäin linna, joka ei ole turisteja täynnä. Eikö kuullostakin aika oudolta yhtälöltä? No kun niitä nyt sattuu tuolapäin löytymään niin ei ne nyt niin suuria nähtävyyksiä enää ole. Vähän niin kuin Lapissa jotkut tunturit.. Turistit kun pukkaavat aina niihin tunnetuimpiin, mutta eivät niihin vähemmän tunnettuihin. Lapissa on valinnan varaa tuntureissa, kun taas Keski-Euroopassa on varaa valita mitä linnoja käy ihailemassa. Alla olevassa kartassa juuri näkyy vanha tie, jonka juurella on linnoja ollut. Joskus siis voisi tehdä tällaisen reissun ja käydä kaikki nuo linnat kiertämässä. Kaikki linnat eivät vain saata olla vieraille avoimena. Tämänkin linnan vieressä oli toinen linna, jonka yksityinen oli ostanut omaan käyttöönsä ja aloittanut kunnostamisen.

Linnanneito odottelee prinssiään... Taitaa luurangoksi muuttua ennen sitä

Infoa en osaa oikeastaan linnasta paljoa kertoa. Wikipedian mukaan ensimmäisiä mainintoja Prandegg linnasta on vuodelta 1278. Tämän jälkeen linna jaettiin kahden eri henkilön kesken ja sen jälkeen se kuului eri perheille kunnes 1631 Jörger perhe joutui protestanttien painostuksesta myymään koko omaisuuden. 1642 vuonna linna jälleen myytiin ja tästä alkoi linnan rappeutuminen.

Linna sijaitsi monen mutkan takana maaseudulla. Tämä linna oli tosiaan hyvin rauhallinen, koska ainoastaan yksi pariskunta sattui samaan aikaan linnassa vierailemaan. Muuten saimme rauhassa ihastella paikkaa, vaikka paikalliset itikat varsin ihastuivat takareisiini ja tekivät mahtavat pahkurat jalkaan. Vieläkin arvet niistä itikoista jaloissani.. Eivät olleet ihan pienimmästä päästä ne hyönteiset!