Kyllä minun häätyy myöntää, etten ole liikaa hellun kansen kulkenu lintumetilä tai muutenkhaan kauheana innostusta osoittanut hellun rakasta harrastusta kohtaan. Tällä kertaa vahingossa eksyin kuitenki reissulle matkhaan. Lauantaina lähin huvikseni pyöräihleen Ruottin puolelle, kun oli niin kaunis kirkas keli ja lumi hohti valkoisena maassa. Kuvia räpsin innoissani ja samalla satuin kyselemhään missä hellu luuraa, kun oli aikasemmin kadonnut lintumetälle. Sopivasti sitten sattui, että hellu oli juuri aseen laittanut pussiin, hypännyt biihliin ja juuri ajeli minua kohti. Mie olin aika huonosti pukkeutunnu, kun kuvittelin enemmän lämpeäväni pyörän selässä ko mitä sitten toellisuuessa lämpesin. Hyppäsin sitten hellun kyytiin ja laitoima läskin biilin perhään ja ajelimma seku vain mettäteitä pitkin.
Välilä kävimä kattelemassa pikku järviä ja lampia kuinka net oli jo niin kauhniisti jäätynheet. Löyty myös kuivaa kangasmettää, joka väylän varressa on vähän harvinaisempaa ko mettät on ylheensä melko märkiä. Tuone voisi eksyä kesälä läskipyörää veivaahmaan. Hyvin suurella todennäköisyydellä noita polkuja saapii yksin veivata, kun ei siellä ikinä muutenkaan ole kulkijoita.
Vaikka mie en suurempaa innostusta aina ossaa osoittaa hellulle sen harrastuksesta niin kyllä mie silti tykkään ko se kotia tuopii tuoretta metson, pyyn, sorsan tai hirven lihhaa. Poroaki met poromiehiltä ostamma ja kallaa kesäsin ja keväisin paljon syömä niin saapii kyllä olla tyytyväinen meän sapuskoihin eikä onneksi kaupasta kauheanna tartte lihhaa kantaa. Lähiympäristöstä saapii tuohreempaa ja ehkä jopa paremman makustaki ko mitä kaupasta. Kyllä se luontoäiti meile hyvät evhäät tarjoaa niin miksi met emmä niitä arvostais.
On vaan niin ihania kuvia! Nuo lumipeitteiset metsät ja hennosti punertava taivas.
VastaaPoistaKiitos! :) Metsä on nyt saanut kirkkaamman värin maahan ja toivottavasti taas pitkään myös pysyykin.
PoistaMeidän perheessä metsään mennään vain kameran kanssa. Isäni jopa kielsi metsästyksen omistamillaan mailla eli tällaista eläinsuojeluperhettä. En syö linnuista kuin kanaa ja senkin pitää olla luomua. Mutta yhden asian olen muuttanut: Jos syön punaista lihaa, se saa luvan olla poroa tai hirveä, sillä ne ovat saaneet elää vapaan elämän, eivätkä ole olleet kaulastaan kiinni parsinavetoissa. Olen kotoisin meren rannalta, joten edelleen, täällä Keski-Suomen saarellakin, syömme rasvaista merikalaa kahdesti viikossa. Joulupöytä on kala- ja mätipöytä. Kahdelle miehelle on pieni pala possua, mutta minä ja tytär emme siihen koske ennen kuin sikojen olosuhteet paranevat.
VastaaPoistaSyötämme omassa puutarhassamme lintuja, oravia, lumikkoja, metsäkauriita, kettuja...ja suvella tietysti siilejä. Ja ristihuuletkin saapuvat lintujen ruokintapaikoille ennen kauriita. Voit olla varma, että jänisverkkoa menee joka syksy todella paljon.