10.2.2015

Puuterilunta Levillä


Olin jo monta viikkoa odottanut reissua pohjoiseen, mutta aina se oli kaatunut joko töiden tai kyyti ongelmien takia. Vihdoin ja viimein kaikki mätsäsi kohdalle ja pääsin viikonlopuksi pohjoiseen. Pakko myöntää että hyvä tuuri kävi ainakin ilmojen suhteen. Pelkkää aurinkoa koko viikonloppu! Vähän ehkä tuultakin, mutta oikeilla valinnoilla sekin oli ihan siedettävä.

Perjantaina päästiin systerin kans hyvissä ajoin lähtemään töistä ja oltiin peräti jo puoli yhdeksän aikaan perillä. Enpä minä kauan aikaa kerennyt raataamaan, kun kamppeet vaihetin hiihtoasuun ja lähdin rivakkaasti kävelemään hiihtoladulle. Olen aivan liian vähän käynyt tänä talvena hiihtämässä ja siltähän se hiihto tuntuikin. Keli nyt ei ollut kovin hyvä, kun kosteaa lunta satoi ja tuntui ettei suksissa ole ollenkaan voidetta. Hiihdin kuitenkin 8km, vaikka puolet matkasta jouduin hiihtään pimeässä kun valot sammuivat.

Lauantaiaamu otettiin melko rennosti eikä turhaan hätäilty rinteeseen lähdön kanssa. Olin jo aikaisemmin ilmaissut toiveeni, että lähdettäisiin Leville laskettelemaan, koska en ollut koskaan aikaisemmin siellä käynyt. Eihän se kaukana ole meistä, mutta kun Ylläs on lähempänä niin sinne on vaan helpompi mennä. Ylläs on tähän asti tarjonnut mulle aina tarpeeksi mielenkiintoa ja intoa lasketteluun, mutta koska tunnen rinteet kuin taskuni niin halusin kokeilla jotain uutta.


Siskoni suostui ehdotukseen, koska hänkään ei ollut aikaisemmin Levillä käynyt. Lisäksi tuuli tuntui kylällä jo niin kovalta, että epäilykset Ylläksen hissien toiminnasta olivat suuret. Gondolin olisi parasta olla toiminnassa, jos haluaa koko päivän lasketella. Ankkurihississä ei pääse jalkoja paljoa lepuuttamaan ja hississä kerkiää usemmiten tulla kylmä ennen kuin pääsee taas laskemaan. Ylläksellä myös tuulet tuntuvat paljon kovemmilta, koska rinteet eivät ole puiden suojassa. Muistaakseni joku tuttuni on joskus aiemmin sanonutkin, että hänen lempi laskettelupaikkansa on Ylläs, mutta sinne kannattee maalis-huhtikuussa vasta suunnata. Ylläs on talvella joko sumuinen tai liian tuulinen paikka, joten Levi on kelpo korvike siihen.



Suuntasimme ensin länsirinteelle ja ihmettelimme kuinka hiljanen paikka oli. Sehän oli tietenkin kiinni. Gondoli ei toiminut sieläkään, joten jos sinne laski niin skibussilla pääsi ainoastaan sieltä pois. Asiakaspalvelija kuitenkin neuvoi ja kertoi mitkä hissit olivat sinä päivänä auki. Vaihtoehtona oli oikeastaan etelärinne tai eturinne. Eturinteen rinteet näyttivät sen verta lyhkäsiltä, että halusin mielummin mennä eteläpuolelle. Kävi sitten niin, että parit hissit olivat kiinni eikä tunturin ympäri kulkeminen ollut mahdollista. Jos olisimme laskeneet eturinteelle niin olisimme joutuneet skibussilla palaamaan takaisin autolle. Ei nähty syytä sitten lähteä eturinnettä edes testaamaan, vaan saatiin ihan mukavat laskut etelä-, itä- ja koilisrinteillä. Ainoastaan länsi- ja eturinteet jäivät kokematta. Mutta tuo oli ainoastaan ainoa asia, joka minua häiritsi Levillä. Mutta asia on varmaan eri sitten kun tuuli ei ole niin kova ja kun on kaikki rinteet auki.




Etelärinteillä laskettiin pari ensimmäistä laskua samalla nauttien kauniista ilmasta ja auringon paisteesta. Väkeä oli aika vähäsen ja saimme rauhassa lasketella eikä hisseille ollut minkäänlaista ruuhkaa. Etelärinteellä sijaitsi nuo lämmitetyt siniset tuolihissit, joihin taisi mahtua yhteensä 6 ihmistä. Erityisen tilavat siis. Tuolit olivat päällystetty Levin värisillä nahkoilla ja päälle suojaksi sai sinisen kuvun eikä näin ollen tuuli päässyt sisälle ollenkaan. Tätä sanoisin parhaudeksi. Tuolissa ei ollut kylmä ollenkaan, maisemien katsomien helppoa ja tuoliin istuminen ja ylösnouseminen todella helppoa. Sanoisin näitä paljon paremmiksi kuin gondoleja. Gondoleissa saa aina tuijotella vasta puolella istuvaa ja suksien ottaminen ja takaisin laitto on huomattavasti hitaampaa.


Etelärinteet olivat sinisiä rinteitä, joten niissä oli hyvä vähän lämmitellä. Niissä olisi varmana myös todella helppo opetella laskemaan. Voisin jopa joskus tulla tuonne kokeilemaan lautailua. Aikoinaan laskin laudalla, mutta kyllästyin siihen (ja siihen että kun kaatuu niin se tosissaan sitten sattuu). Itäpuolelle aurinko ei paistanut, mutta siellä valtasi kauniisti tykkilumen peittoon jääneet puut. Sitä kautta sitten päästiin myös koiliseen, jossa sijaitsi punaiset rinteet. Muistaakseni tähän katkesi eturinteelle pääsy, koska hissi 5 oli kiinni. Laskimme useaan otteeseen punaisia rinteitä, koska löysin niistä oman suosikkini. Ei liian helppo, ei liian loiva vaan sopiva. Ehkä vähän pitempi olisi saanut olla ja totta kai tuoli. tai gondolihissi olisi tehnyt terää. Siskoni myös näki jonkun henkilön kaatuvan viimeisessä jyrkässä kohdassa ja hätyytti hissipojan auttamaan kaatunutta. Pian sinne tulikin hälytysajoneuvo (kelkka), mutta henkilö istui kyydissä joten päähän ei tainut tulla kovin pahaa kuhmua.



Etelärinteet tarjosivat kyllä mahtavimmat maisemat. Ilta-aurinko, tykkilumella päällystetyt puut, puuterilumi ja hiljaiset rinteet. Eipä ole sielu levännyt pitkään aikaan tuollaisissa maisemissa.


Kävimme energiaa tankkaamassa Sivakka ravintolassa ranskalaisilla ja suffelikaakaolla. Kaakao taisi maksaa yli neljä euroa, mutta se oli kyllä parhainta kaakaota mitä olen ikinä maistanut. Lisäenergia riitti koko loppupäiväksi eikä raskasta ravintolaruokaa tehnyt edes mieli.


Iltaan astihan me siellä lasketeltiin. Hissit meni jo kuudelta kiinni, mutta tulihan sitä 5 tuntia lasketeltua. Jaloissa vähän tuntui, joten illalla olikin tiedossa venyttelyä. Pikkuisen venyttelin ja päätin vielä lähteä tunnin hiihtolenkille. Nyt kun ollaan pohjoisessa niin nautitaan siitä täysin rinnoin. Hiihdon jälkeen voin sanoa olleeni aika poikki ja sauna tuntuikin erityisen hyvältä.

Tällaisia viikonloppuja odotan keväältä paljon enemmän. Ulkoilmaa, lunta ja menoa. Kyllä kiitos!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja otethaan ilola vasthaan! Piipahan toistekki kathoon mitä täältä löytyy - vastavierailulle jouvan aina tulheen. :)