21.5.2014

Jäitten lähdön jälkeen ei enää pilkitä

Enpä nähnyt tänäkään vuonna jäiden lähtöä, mutta kuulema siinä ei ollut mitään nähtävääkään. Jäät olivat enemmänkin sulanneet paikalleen kuin kauniisti ryskyneet toisiaan ja rantoja vastaan. Vesikin on ollut väylässä nyt erityisen alhaalla. Tämän vuoksi olen käynyt muutaman kerran nyt rannassa "lottaamassa" eli onkea heittämässä. Ongen päässä roikkuu "lotto" eikä "mepsi" niin minusta se hyvin kuvastaa koko hommaa. Kalastus on välissä yhdenlaista lottoamista.


Ensimmiäisellä kerralla kävin kalassa koko poppoon voimin. Isän, siskon poikaystävän, siskon ja kahden kisun kanssa. Itse olin enemmän kameran takana kuin heittelemässä, mutta ilta oli erittäin lämmin ja kaunis niin en voinut jättää kameraa rauhaan.



Meidän kisu Liinu on aina ollut rannassa mukana odotellen saalista. Se kyllä aina näkee, kun otetaan autotallista onget ja lähetään kävelemään rantaanpäin ja niin se säkäsee meidän mukaan. Toissapäivänäkin kun kävin kaverin kans rannassa ongella niin piti Liinua vähän hätyytellä kauemmaksi, kun se koko ajan jaloissa pyöri ja odotti että annettais kala sille. Liinu ei ole ihan tietoinen siitä ettei sitä kalaa noin vain saada. Joskus ei saada ollenkaan.



Mie olen onnistunut jo pari kertaa saamaan koukun pohjaan kiinni, mutta siskonpoikaystävä sai jopa pienen hauen. Liinuvero saapui ja rokotti saalistaa kovalla verolla. Juuri pää ja pyrstö jäi siitä hauesta.

Veden nousu on ollut nyt viime päivinä aika huima. Eilen illalla se oli 3 metriä noussut. Eilen kyllä satoi koko päivän vettä ja maanataina paistoi aurinko kuumasti, joten Kilpisjärvellä on tainut nyt viimeistään alkaa lumet sulamaan ja se nyt näkyykin.


Parempaa kalaonnea seuraavaan kertaan!


18.5.2014

Juhlat vol. 1 - Reissu Leville

Mullahan on ollut alunperinkin tarkoitus, että järjestän monet valmistujaisjuhlat. Pohjosessa juhliin osallistuu isä ja entiset työkaverit ja taas Oulussa järjestän juhlat sitten kun saan kämpän hommattua. Nyt kuitenkin kävi niin, että isä yllättäen sai töitä Norjasta ja lähtö töihin oli jo tänään sunnuntaina. Tulin sitten Oulusta kiireen vilkkaa (parin tunnin pysähdys Kemissä) tänne pohjoiseen, että päästäisiin pitämään juhlia, kun vielä isä on täällä. Norjan reissuista kun ei ikinä tiedä kuinka pitkään ne venyvät. Pidettiin sitten eilen sellaiset pienet juhlat joihin isä oli leiponut kakun ja käynyt ostamassa parit kuohuviinipullot alkosta. Työkavereita en alkanut näin lyhyellä varoitusajalla kutsumaan, mutta onneksi toinen siskoni ja hänen siippansa pääsivät paikalle.




Lahjankin ne olivat kerenneet ostamaan...

Pentikin paketti. Tämä tietää jotain hyvää.




Olen erityisesti tykästynyt Pentikin kisura sarjaan ja tämän kulhon näin Tornion Pentikissä. En ollut aikaisemmin muissa Pentikeissä sitä nähnyt ja innoissani siitä selitin siskolleni kuinka hieno se oli. Muistaakseni puhuin tuosta ihan sivulauseessa, mutta selvästi siskoni oli ollut tarkkaavainen ja muistanut tämän kommentin oikein hyvin kun oli lyhyellä varoitusajalla löytänyt minulle näin upean lahjan. Tykkään!

Kakut syötiin ja alettiin miettimään että mitä sitten voitaisiin tehdä. Ulkona oli kova tuuli ja välillä vähän piiskotti vettä eikä ulkona rentoilu kuullostanut kovin hyvältä. Isä ehdotti, että lähdettäisiin johonkin hyvään paikkaan syömään. Käytiin läpi kaikki Ylläksen ravintolat eikä ainutkaan ravintola ollut toukokuussa auki. Tuttu tilanne. Tuntuu, että koko Ylläs olisi puolet vuodesta aina kiinni, eikä se taas keväällä paljon meille paikallisille tarjoa mitään. Katsottiin myös olisiko Ruotsin puolella jokin auki, mutta kun kaikilla ei ollut edes nettisivuja mistä katsoa ruokalistaa niin sekin ajatus jäätyi siihen. Sitten mietittiin Leviä. Levillä on kyllä aina joku hotelli ja ravintola auki. Ja niinhän netissä näkyikin kuinka moni ravintola oli edelleen auki. Mietittiin myös että mitä voitaisiin syömisen lisäksi siellä tehdä. Leville täältä on yhteen suuntaan 100km matkaa, joten lisäviihdykettä kaivattiin. Kappas vaan, sielä oli myös kylpylä ja keilahalli auki. Sehän on selvä! Keilaamaan vain!




Olikohan tämä elämäni neljäs kerta kun olin keilaamassa? Hauskaa se silti on! Isä ei ollut 30 vuoteen keilannut, mutta hän voitti ylivoimaisesti ensimmäisen erän. Minä tulin toiseksi, siskon poikaystävä toiseksi ja sisko ihan viimeiseksi. Kaikki yritimme siskoa neuvoa, että miten sitä kuuluu laittaa keilapallo menemään ja toisessa erässä hän voitti kaikki neuvojat. Noloa. Toisessa erässä tilanne kääntyi ihan toisinpäin ja minä tulin toiseksi viimeiseksi. Onneksi minä olin koko pelin ajan pelannut aika varmasti ja kokonaispistemäärällä tavallaan voitin. Olihan sekin jokin voitto.

Hauskaa kyllä oli ja  60min meni tosi nopeasti. Paikka sisälsi 6 rataa ja silloin kun tulimme niin siellä oli vain yksi toinen perhe pelaamassa. Kello 6n jälkeen tuli hohtokeilauksen aika, josta saimme nauttia 10min. Silloin myös tuli pari nuorta porukkaa pelaamaan. Eli muuten rauhallista oli. Neljän hengen tunnin keilaus maksoi 30e, joten se ei onneksi tullut liian kalliiksi.

Pelin jälkeen lähdimme syömään.


Ravintolan nimi oli Levin Panimo & Pub. Muita asiakkaita ravintolasta ei löytynyt, mutta hyvin viihtyisältä ravintola näytti. Ruokalista ei ollut kovin suuri ja monipuolinen, mutta kaikki löysimme heti yhden suosikin: Savustettu Chateubriand. Kannattee todellakin syödä jos vain pihvityylisistä ruuista tykkää nimittäin tästä tuli kyllä mun lempi naudanliharuoka. Om nam nam... Annos näytti aluksi aika pieneltä, mutta kun vedät naamaan noin tiiviin ja lihaisan naudanlihan sisäfileen niin kyllä siinä nälkä lähtee!


Hauska ja sponttaaninen päivä oli! Olen aikuisiässä alkanut jopa spontaanisuutta arvostamaan, koska se tekee kyllä päivistä heti paremman. Meidän perheessä se kyllä onnistuu ja kaikki on aina yhdessä suunnittelemassa mitä hauskaa voitaisiin keksiä. Tämä oli taas yksi onnistunut reissu meiltä! :)


17.5.2014

Neiti Maisteri

Nyt se on ohi. 18 vuoden uurastus. Opiskelu. Hienoa aikaa, mutta ihanaa päästä elämässä myös eteenpäin.



Torstaina 15.5. yliopistolla järjestettiin publiikki tilaisuus, jossa meille valmistuneille jaettiin todistukset ja laulettiin jotain teekkarihymnejä (ei valitettavasti suvi virttä, josta mulle tulee aina kesä mieleen). Ehkä hieman ulkopuolinen olo, kun juhla oli hyvin teekkaripainoitteinen, mutta tykkäsin silti. Minusta se oli hieno päätös tälle uurastukselle.



Eli tässä istuu nyt tuore Filosofian maisteri. 18 vuotta putkeen olen eri koulunpenkkejä kuluttanut. 9 vuotta peruskoulua, 3 vuotta ammattikoulua, 3 vuotta ammattikorkeakoulua ja 3 vuotta yliopistossa. Ehkä tämä viimeinen kouluvuosi yliopistossa oli vähän sitä ja tätä. Töissä olin ja välillä yritin tehdä gradua, mutta ei se mitenkään kovin hyvin töiden ohessa edistynyt. Viime syksynä oli ensimmäinen kerta, kun en syksyllä mennyt kouluun ja se tuntuikin todella oudolta. Tuntui kun kesä ei olisi ollenkaan loppunut. Totta kai se tuntuu oudolta, kun 7 vuotiaasta asti tottunut siihen että syksyllä aina menin kouluun, mutta nyt se on oikeasti loppu. Tohtorin tutkinto ei minua kiinnosta. En koe että se olisi ainakaan vielä minun juttu. Taitaa siis minun opiskeluni olla hetkeksi tässä.





Opiskelijaelämä on ollut kyllä todella mahtavaa. Ammattikoulu aika ei minulle ollut mitenkään erikoista, mutta kun 6 vuotta sitten lähdin kotoa niin samalla myös löysin itseni. Ennen olin oikea hiirulainen, mutta omilleen muuttaminen ja opiskelijaelämä muuttivat minua paljon ja tykkäänkin itsestäni paljon enemmän. Olen huomattavasi sosiaalisempi ja tulen hyvin toimeen monenlaisten ihmisien kanssa. Lisäksi olen tyytyväinen ammatinvalinnasta ja toivon, että menestyisin työssäni ettei uurastukseni olisi menneet hukkaan. Ei kun uusia tuulia kohti!



Hei hei opiskelu, hei hei yliopisto!

2.5.2014

Kuertunturi keväällä

Siitä asti kun ostin lumikengät olen haaveillut kuertunturin päälle kävelemisestä. Niinpä minä sitten viime viikolla päätin eräs ilta että nyt olisi sopiva keli siihen hommaan, joten pakkasin lumikengät ja sauvat ja ajoin Äkäslompoloon. Auton jätin kappelin pihalle ja siitä noin puoli tuntia myöhemmin olin kuertunturin päällä. Kuertunturi on korkeudeltaan 443m ja paikoittain oli jyrkkiä kohtia, joissa kiitin että olin ottanut lumikengät jalkaan. Siellä tietenkin oli hyvin merkitty polku jota oli näköjään myös kengillä hyvin kävelty koska pohja oli niin kova. Mutta sitten tunturin päällä oli ei polkuja enää näkynyt ja lumi oli edelleen kovaa vaikka ilmat olivat pitkään olleet lämpimän puolella.

Nousun puolessa välissä oli tällaisia maisemia
Maisemat tunturin länsipuolella

Harvinaista, mutta kyllä tunturissa oli vain pieni vinkka ja näin ollen siellä viihdyinkin paljon paremmin. Oli mukavaa istuskella ja ihailla maisemia. Nauttia luonnonkauneudesta ja vetää syvään henkeen raitista ilmaa. Aikamoista hermolomaa sanon minä. Tunnelmaan olisi kyllä kuulunut juoda kuksasta jotain lämmintä, mutta minä taas kerran lähin reissuun niin touhussa ja kiireessä ja unohin kaikki eväät ja juotavat. Nousun jälkeen olisi terää tehnyt hörpätä mukillinen kylmää vettäkin. Ehkä tästä voisin edes jotain oppia..?


Näkymät tunturin itäpuolella
Tuolla oltiin pari viikkoa sitten laskettelemassa. Ensimmäinen lumikenkäilyreissu tehtiin tuohon viereiseen tunturiin.
Tärkein syy miksi halusin niin kovasti päästä kuertunturissa käymään oli se, että ne maisemat olivat niin upeat. Tiesin entuudestaan vain muiden ottamista kuvista ja totta kai päättelemällä että miten tunturi sijaitsi. Niin kuin näkyy niin kuertunturin päältä auvautuvat upeat näkymät kaikkiin muihin tuntureihin. Kuertunturi poikkeaa muista seitsemästä tunturista siinä että se ei tavallaan kuulu samaan jonoon, vaan se on muita vastapäätä ja sen takia siellä on ihan huiput maisemat. Lisäksi muut tunturit kuuluvat luonnonsuojelualueeseen niin siellä ei kesällä voi ihan missä vain kävellä, eikä siellä voi kelkkailla. Mutta kuertunturiin (ja tottakai Ylläkselle) pääsee talvella ajamaan vaikka kelkallakin.

Aion ehdottomasti tulla kesällä tai viimeistään talvellä käymään kuertunturissa uudelleen. Talvella puut varmana ovat vielä kauniissa tykkylumen peitossa ja silloin vasta upeita kuvia tuleekin!



Hmm.. Katosoin tuossa mun kaikkia tämän talven ja kevään kuvia ja huomasin kuinka paljon olin ottanut kuvia puista.. Ennen keräsin joka reissulta taskut täyteen kiviä, mutta nykyään mulle on tullut uusi fetissi ja otan paljon kuvia puista. :D Meillä jokaisella on omat harrastuksensa ;)