Kesämuistoja vuodelta 2016

Juhannushäät

Lämmittelyä ennen urheilusuoritusta - hääkimpun nappaaminen

Halusin kerätä kasaan kesällä kuvattuja julkaisemattomia kuvia. Niitä aina  kertyy kansioihin enkä aina saa niitä jaoteltua ihan omiin postauksiin. Kuvat jotka eivät kuulu oikein mihinkään, mutta silti kuuluvat minun hetkiini.

Juhannushäät olivat yksi kohokohdistani viime kesänä. Kerrankin kyseessä oli muun kuin kaverin häät, joten oli mahtavaa juhlia perheen kesken ja nähdä puolituttujakin. Sää oli täydellinen häille ja kaikki nauttikin ilmasta ulkona eikä kukaan viihtynyt sisällä. Minä viihdyin paljon kameran takana, koska niin oli myös pyydetty, mutta kamerasta luovuin hääkimpun heiton ajaksi. Veryttelyistä ja venyttelyistä huolimatta kimppu lensi edessä olevalle naimattomalle naiselle eikä minulle. Noh, joku toinen vuosi sitten. :)

Perhostelua Äkäsjoella

Maastopyöräilyä Sanginjoen maastossa...

iltauaringon aikaan! Ihana kesäinen ilta <3

Pohjois-Pohjanmaan maastoa

Pilpasuolla retkeilemässä

Tornioväylän rannalla Könkään koskella

Hellepäivä Nallikarissa

Syksyn tuntua ilmassa

Tein kesällä ensimmäistä kertaa tuttavuutta Pilpasuohon, johon tykästyin heti. Kävin muutaman kerran patikoimassa alueella ja kerran innostuin maastopyöräilemäänkin. Todella kivaa aluetta, jonne oululaisten kannattee suunnata!

Suomen kesä oli taas niin lyhyt ja viime kesänä se tuntui erityisen lyhyeltä. Niinä kahtena ainoana viikkona, kun oli lämmintä niin minä kävin kerran Nallikarissa ja viihdyin mielummin varjossa kuin auringon alla. Lämmintähän se on myös sielläkin... ;)

Viimeinen kuva on otettu elokuun lopulta Kempeleen lahden luonnonsuojelualueelta. Vaikka Oulunsalon ruuhkainen tie ei tunnu koskaan hiljenevän niin silti tuossa paikassa on sitä jotain.

Paljon mahtui kesään eikä tässä ollut kuin muutama kuva niistä hyvistä hetkistä. Paljon olenkin jo viime kesällä otetuista kuvista julkaissut, kuten reissukuvia Pohjois-Norjasta, Kiilopään maisemista ja tupasvillamerestä kesäkuussa. Paljon hyviä hetkiä ja muistoja - jos tänä kesänä olisi kuitenkin hieman lämpimämpää niin solis vain plussaa. :)

Ruotsin Lappi: Abiskon kansallispuisto

Kun hotellia Kiirunasta varasin niin ajattelin silloin, että olisimme varmaan kaikki päivät Abiskolla lumikenkäilemässä ja koko Kiirunan kaupunki jäisi vähäiselle huomiolle. Luontoäiti päätti ollakin eri mieltä ja puhalsi sellaista tuulimyräkkää päälle, että heikoimpia hirvitti lähteä tunturiin pyörimään. Kuitenkin yksi päivä sattui olemaan täydellinen päivä. Ilma oli kirkas heti aamusta asti eikä tuulenvirekkään käynyt. Niin me viimein suuntasimme Abiskon kansallispuistoon lumikengät peräkontissa.

Kiirunasta abiskolle oli n. 100km matka ja koska päivä niissä leveysasteissa oli uuden vuoden tienoilla hyvin lyhyt - oli matkalle lähdettävä hyvissä ajoin. Olin edellisinä päivinä pannut merkille, että kello yhdeksästä kello kahteen olisi parasta aikaa vaeltaa. Kahden jälkeen alkaisi nopeasti hämärtymään, jolloin olisi hyvä olla jo lähellä aloituspaikkaa.

Lumikengät laitettiin jalkoihin kymmenen aikaan ja samaten lähdettiin nousemaan tunturin sivua pitkin ylöspäin. Reitti oli kartalle ja maastoon merkitty, vaikka edelliset lumisateet olivat piilottaneet muut jäljet. Näinpäs muuten myös riekon lähtevän lentoon ihan vierestä. Olin juuri kaivamassa repusta kameraa esiin niin pirulainen kerkesi lentämään tiehensä. Riekoilla on reviirit, joten eihän se kauas kyllä lentänyt jos olisin halunnut lähteä moista vielä kiusaamaan, mutta jätin sen kuitenkin rauhaan.

Mitä ylemmäs päästiin niin sitä paremmalta maisemat näytti. Torniojärvi oli tyyni ja sininen - eikä jostain syystä ollut edes jäätynyt. Lapporten eli u-kirjaimen muotoinen vuoristolaakso oli se mitä kaikista eniten odotin näkeväni (viimeinen kuva). Huikealtahan se näyttikin vaikkei se niin hyvältä enää kuvissa näytä. Alastullessamme päivä alkoi hämärtyyn ja lumikuuro tuli päälle - onneksi autolle ei ollut enää puolta kilometriäkään.. Torniojärven ranta jäi vain näkemättä, kun ei enää hämärässä viitsitty lähteä sitä katsomaan. 

Nyt kun on Abiskon kartta ostettu niin eikös se ole hyvä syy lähteä ensi kesänä vaeltamaan..? Kebnekaise pyörii jo mielessä.. :)

Ruotsin Lappi: Kiirunan kaupunki

Iltasin ruukasimma Hellun kansen lähteä käveleen Kiirunan kaupungille katsomaan paikallisia taloja ja ylipäänsä tutustumaan koko kaupunkiin. Kävellen kaupungin tutkiminen on parasta, eikä Kiiruna nyt niin suuri ollut etteikö sitä muutamassa illassa olisi hyvin kerinnyt tutkimaan suurinta osaa kaupungista. Kaupungin laitamalla oli vanha omakotitaloalue, jossa oli kauniita, mutta jotkut hyvin ränsistyneitä taloja ja myös uusittuja 4-kerroksisia hienoja taloja.

Kiirunan kaupunki on syntynyt kaivoksen ansiosta ja kaivos on alueella pyörinyt jo 100-vuotta. Malmi on alueella erittäin rikasta, jonka vuoksi kaupunkia on nyt alettu siirtämään vaaralta toiselle vaaralle eli noin 3 kilometrin päähän. Kaupungin alta on löydetty lisää malmia, jonka uskotaan riittävän seuraavat 100 vuotta kaivettavaksi. Ruotsin valtion omistamalla kaivosyhtiöllä menee lujaa. Osaksi Ruotsin Lapin kaivosten ansiota oli varmaan myös se miksi Ruotsi jätettiin rauhaan toisen maailmansodan aikaan, kun Ruotsi toimitti natseille malmia sen verran kiitettävästi.  Rahaa ei Kiirunassa säästellä ja suurin osa rakennuksista tuhotaan ja rakennetaan tilalle uudet talot. Kaikkia rakennuksia ei kuitenkaan tarvitse siirtää eli niitä jotka eivät sijaitse kaivoksen päällä. Kaupungin siirrossa kuitenkin tuhotaan paloja Kiirunan historiasta - eli vanhoja villa rakennuksia jotka rakennettiin ensimmäiseksi kaupunkiiin kaivostyöläisille. Osa rakennuksista meinataan säilyttää ja siirtää uuteen paikkaan, mutta suurin osa lyödään matalaksi.

Vaikka Kiirunan maisema on melko karua katsottavaa - kaivosteollisuuden runtelemaa - niin silti siinä on paljon hyvää. Kiirunan kaupungissa on vähiten työttömiä muihin Ruotsin kaupunkeihin ja kuntiin verrattuna, Kiirunassa on onnistuttu yhdistämään matkailu ja kaivosteollisuus ja toisaalta kun miettii niin eihän koko Kiirunaa olisi ilman kaivosta. Ruotsissa niin kuin Suomessakin Lappi tyhjenee ihmisistä ja työpaikoista, mutta kaivoksen ansiosta ihmisillä on mahdollisuus elää pohjoisessa ja saada töitä. En kuitenkaan anna tällä kantaan ottoani moneen Suomessa pyörivään kaivoshankkeeseen. Suomessa kun ollaan vielä ihan lapsen kengissä kaivosteollisuudessa. Lakeja pitää paljon muuttaa ennen kuin kannustan ulkomaalaisten kaivosyhtiöiden tuloa Suomen Lappiin tai ympäristölakia, jottei vesistöille ole haittaa kaivoksista.

Kiiruna on mielestäni tutustumisen arvoinen paikka. Yli 100 kilometrin päästä löytyy Abiskon kansallispuisto ja Torniojärvi, 130km säteellä löytyy myös kolme laskettelukeskusta + Norjan raja ja paljon muuta erilaisia harraste mahdollisuuksia. Lisäksi kun ollaan jo sopivalla korkeudella niin revontulista ei ole talvisin pulaa. Kiiruna myös vaikutti hyvin rauhalliselta kaupungilta eli tarkoitan tällä myös turvallisuutta. Keski-Euroopan kohteista kun ei voi enää samaa sanoa. Mielestäni se on oikein täydellinen kohde niille, jotka haluaa enemmän tutustua naapurimaihin. Ja lunta riitti niin kuin kuvista näkyy! :)

Ruotsin Lappi: Jukkasjärvi

Jukkasjärvi sijaitsee Kiirunan kaupungista 20 kilometrin päässä ja paikka on tunnettu vanhasta kirkostaan ja jäähotellistaan. Paikka ei itsessään muuten ole pientä kylä pahaista suurempi, mutta turstien ansiosta paikka kuhisi ihmisiä ja tuntui hyvin elävältä. Jäähotelli kiinnosti paljon, mutta koska pääsymaksu oli 35-37€ luokkaa niin jäähotellin sisälle ei päästy. En moiti silti ollenkaan tuota hintaa. Ymmärrän täysin, että jäähotellin rakentaminen ei ole mitään halpaa puuhaa ja kuinka vähän aikaa siitä kuitenkin saadaan rahat otettua. Instagramissa katselin kuvia hotellin sisältä ja ehkä vähän jäi harmittamaankin kun ei sisälle raaskinut mennä. Aika lumoavan kauniilta kuvat näyttivät.

Kylätien päästä löytyi Jukkasjärven vanha puukirkko, jonka vanhimmat osat ovat rakennettu 1608-luvulla. Alttaritauluissa oli Jeesuksen lisäksi saamelaisia ja Lars Levi Laestadius, joka saarnaa saamelaisille kirkon uskosta. Muun muassa tätä henkilöä voitaisiin syyttää tinalankakoruperinteiden häviämisestä 1900-luvulla, koska hänen opin mukaan naiset eivät saa koreilla koruillaan. Onneksi perinne ei kuitenkaan hävinnyt, vaan lähti taas nousuun 1900-luvun loppupuoliskolla.

Kirkon ihailun jälkeen käytiin kodalla ihailemassa paikallisten käsitöitä, kuten tinalankakoruja ja kuksia. Sitten otethiin nisua ja juothiin sumpit. Niiden voimin me lähettiin tarkastelemaan maisemia lumikengillä metsään. Tunturiin ei sinä päivänä päästy kovan tuulen ja myrskyn vuoksi. Mutta mukavahan se oli tutustua paikalliseen historiaan ja nähä mistä tämä pieni kylä on saanut alkunsa.

Vuodenvaihde Kiirunassa

Nyt eletään jo 15. päivää uuden vuoden aikaa, mutta aattelin vielä palata 16 päivää taaksepäin - aikaan jolloin juhlittiin vuoden vaihdetta. Sain marraskuun tienoilla sähköpostiini Scandicilta tarjouskirjeen, jossa mainostettiin että koko joulukuun ajan Scandic hotelleissa yöpyminen olisi paljon halvempaa. Huvikseni vain katselin, sitten Scandic hotelleja pohjoisesta... Alta, Narvik, Tromsa ja Kiiruna. Hellun kans mietittiin pari päivää ja päätettiin lopulta lähteä Kiirunaan. Kummallakaan ei ollut juuri minkäänlaisia kokemuksia paikasta, ajomatka olisi vain yli 200km ja Kiirunan läheltä löytyisi Abiskon luonnonsuojelualue. Oli siis jo aika tehdä jotain kivaa ja erikoista uutena vuotena! Onneksi saatiin myös houkuteltua hellun vanhemmat völjyyn, joten ei ihan kahestaan tarvinu pörrätä.

Hotelli varattiin ajalle 29.12.-1.1.2017 eli kaksi kokonaista päivää ja muutamat puolikkaat. Torstaina kun saavuimme Kiirunaan kävimme keskustaa kierelemässä ja syömässä. Seuraavana päivänä piipahdimme Jukkasjärvellä jäähotellissa ja vanhassa kirkossa (hirveä myrsky sinä päivänä, joten tunturiin oli turha lähteä). Lauantaina pääsimme viimein Abiskolle ja se oli reissun huippuhetkiä. Illalla käytiin ensin porukalla ravintolassa syömässä, sitten käytiin kaupungilla kävelemässä (mahtavat revontulet taivaalla ja me oltiin ainoat turistit!) ja samalla käytiin Kiirunan kirkko katsomassa. Ihan heti ei haluttu nukkumaan vielä mennä, niin käytiin oluella ja siiderillä - toppahousut ja karvalakki päässä. Lopulta kömmittiin meidän ylimmän kerroksen nurkkahuoneistoon huoneeseen ihailemaan raketteja ja fiilistelemään uutta vuotta. Koko iltapäivän oli pitänyt väsymystä vastaan taistella, mutta nyt sitten viimein sai luovuttaa ja painaa pään tyynylle.

Näin epäsuomalaisesti tuli meillä polkaistua käyntiin Suomi 100 juhlavuoden aloitus. Eiköhän tämä vääryys tule kuitenkin jollakin tavalla korjattua. ;)