16.7.2014

Pajalan markkinoiden imussa

Kesän odotetuin viikonloppu minulla oli heinäkuun ensimmäinen viikonloppu! Nimittäin Pajalan markkinat ovat juuri silloin. Ou jee!

Pajalan markkinat ovat saaneet alkunsa vuonna 1796, kun ympäri pohjoiskalottia ihmiset ovat tulleet myymään ja vaihtamaan tavaraa keskenään. Norjalaiset kalaa, paikalliset poronlihaa ja porosta tehtyjä tuotteita ja venäläiset jotain omaa. Norjalainen on vaihtanut kalansa poronlihaan tai lämpimiin turkisvaatteisiin ja seppä on voinut myydä tuotteitansa, että saa kalaa ruokapöytään. Markkinat ova tuolloin järjestetty toukokuussa ja marraskuussa. Vuodesta 1865 Pajalan markkinat siirtyivät 6km Pajalasta itään päin Kengikseen. Siellä niitä järjestettiin vuoteen 1907 asti, kunnes niitä alettiin taas järjestämään Pajalassa vuonna 1971. Tuosta vuodesta asti markkinat ovat säilyneet samanlaisina, jolloin ne järjestetään aina heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna perjantaista sunnuntaihin. Markkinat ovat kasvaneet vuosi vuodelta suuremmaksi tapahtumaksi ja nykyisin markkiant valtaavat 300 eri myyjää ja yli 10 000 kävijää. Nykyään markkinoilla on saatavilla edelleen paljon käsitöitä, mutta myös erilaisia elintarvike- ja tukkumyyjiä. Lisäksi paikalle saapuu pieni huvipuisto laitteineen, paikallisia yhdityksiä ja yrittäjiä esittelemään toimintaansa, esityksiä järjestetään päivisin ja iltaisin pidetään aina omat juhlat.

Onko täällä ketään?
Lapsena en ole Pajalan markkinoilla kovin useasti käynyt. Markkinat ovat aina olleet tungokseen asti täynnä eikä ne siis lapsena ole kauheana vetäneet puoleensa, edes huvipuisto laitteet. Viimeistään aikuisiällä aloinkin markkinoita koko ajan enemmän ja enemmän arvostamaan. 300 myyjän joukosta kyllä löytää ainakin pari sellaista kojua, joiden tuotteet kiinnostavat minua. Enkä ole tainut ikinä lähteäkkään markkinoilta tyhjin käsin. Maksaminen olisi helpointa totta kai kruunuilla, mutta kun Pajalan pankkiautomaatille on aina puolen tunnin jonot ja eurojen vaihtaminen kruunuiksi ei ole kovin kannattavaa (isäntä hävisi 50e vaihdossa 6e). Monesti sitä siis joutuu kysymään olisiko mahdollista maksaa kortilla tai euroilla, mutta aina se ei valitettavasti onnistu.

Uuu... Paljon nalleja!!!
En mennyt. Ei oo mun juttu.

Meänmaan lippu, Suomen lippu, Ruotsin lippu jaaa.. Sateenkaari lippu.
Ensimmäistä kertaa Pajalan markkinoille ilmestyi Pride-kulkue. Koko juttuhan oli saanut alun alkaenkin aika moista kritiikkiä, koska Lestadiolaisuus on melkeinpä lähtöisin Pajalasta, Lars Levi Laestadius nimisen papin ajalta. Tämä pappi sai aikoinaan oman laisen herätyksen tähän uskoon (vaikkakin oli saamelainen) ja lähti sitten saarnaamaan tästä herätysliikkeestä eteenpäin. Vaikka Laestadius ei alunperin osannutkaan suomea, hän aikoinaan sitkeästi halusi tornionlaakson alueella pitää suomen kielestä kiini. Niihin aikoihin kun olisi pitänyt vain Ruotsia opettaa ja käyttää. No se siitä historian muistelosta.. Voi olla että yli 10 vuoden takaisen luennon jälkeen en oikein tarkkaan muista tuota asiaa, mutta jotenkin noin se varmaan meni.

Pride-kulkue järjestettiin kuin järjestettiinkin. Itse enemmänkin ihmettelen miksi vapaasta rakkaudesta pitää nostaa niin suuri häly. Itse olen kai niin nuori enkä ole ikinä oppinut ymmärtämään vanhoja käsitteitä, että miksi saman sukupuolen henkilöiden rakkaus on väärin. Eli miksi sitä asiaa tarttee nostaa edes esille? Minusta se on vähän sama asia, kun aikoinaan eri väriset ihmiset olivat muka toisarvoisempia ihmisiä. Tai esimerkiksi aikoinaan jopa ajateltiin että naisilla ei ole sielua. Tiedän kyllä, että vasta ajattelijoita on vielä paljon, mutta ne ovat minusta vain ajasta jälkeen jääneitä ihmisiä.

Taas meni vähän aiheen vierestä.. :D Mutta niin se pride-kulkue vain käveli ja heilutteli lippuja. Ou jee. Joukossa oli lapsia, vanhuksia, vaimoja ja miehiä.. Kaikki niin iloisen ja itsestään ylpeän näköisinä. Kulkeminen kojuilta kojuilla tyssäsi täysin minulta, kun yritin vasta virtaan kävellä. En kylläkään tahallani halunnut kulkuetta vastaan kävellä, mutta se nyt vaan oli mun meno suunta.

Tehokkaampaa tuotantoa kuin meikäläisellä
Joka vuosi markkinoilla on yksi hittituote. Sitä myydään monissaa, monissa pöydissä ja seuraavinakin vuosina melkein kaikki samat myyjät tulevat myymään edellisvuoden hittituotetta. Tänä vuona hittituotteena selvästi oli nämä tinalankakorut. Ruotsin puolella ne ovat selvästi nyt niin IN ja noita myytiinkin ainakin 10 eri pöydässä. Niin kuin yllä olevassa kuvastakin huomaa niin valikoima oli monilla hyivn laaja. Yksi yhteinen asia näillä tinalankakoru myyjillä kuitenkin oli.. Kaikilla oli perinteistä korua, mutta myös paljon tuollaista värikkäämpää ja enemmän bling bling tyylistä korua. Perinteistä korua oli tuunattu aika rankalla kädellä monessakin pöydässä. Joissakin ei ollut edes enää nahkaa ja poronsarvi napin sijaista siinä oli joku timanttinappi. Ajatus oli selvästi otettu alkuperäisistä tinalankakoruista, mutta tehty hyvin "uuden aikaisempi malli". Halvimmillaan korut olivat 250kr hintaisia ja kalleimmat.. En ole enää yhtään varma mikä oli kallein, mutta kyllä ne oli aika päätä hipovia summia. Voin kuitenkin heti sanoa, että kuvassa näkyvät tinalankakorut eivät olleet sieltä halvimmasta päästä. Melkein jokaisessa korussa oli hopeakuulia, joiden vuoksi hintaa oli paljon enemmän kuin muissa koruissa.

Oh.. You touch my tralala... my ding ding dong...

...Touch me, touch me, I wanna feel your body..
Siis miehän nyt olisin voinu laittaa pelkkiä Günther kuvia tähän postaukseen. Niitä tuli siis aika paljon otettua. Hyviä videonpätkiäkin otin, mutten taida niitä youtubeeseen kuitenkaan laittaa. Näissä kuvissa ei valitettavasti huomaa sitä käsien paljoutta joita koristi tinalankakorut. Ne oli selvästi päivällä markkinoilla menny kaupaksi.

Illalla tehtiin toinen keikka Pajalaan ja sielähän esiintyikin Günther!! ja joku Adam.. Liput makso 250kr ja porukkaa oli ku pipolassa, mutta olihan sielä hauskaakin. Olen kyllä aina tykännyt Eurodancesta, mutta mun sydän vain voimistu sille musiikille entisestään. Güntherin aikaan tunnelma oli ihan mahtava ja kaikki oli ihan kympillä mukana. Harmi vaan kun sen musiikkia ei ole kuulunut pitkään aikaan Suomen radioista. Güntherilta oli tullut viime vuonna monia uusia hyviä biisejä, mutta valitettavasti en ollut kuullut niistä yhtään aikaisemmin. Pitää selvästi terästäytyä ja kuunnella vielä aktiivisemmin youtubesta musiikkivideoita.

Ennen Güntherin esiintymistä me hengailtiin thaimaalaisessa ravintolassa ja katottiin jalkapalloa. Sen jälkeen mentiin lavapaikalle, joka oli liitetty hotellin yhteyteteen. Ilta oli tuolloin vielä aika nuori ja porukkaa todella vähäsen niin päätettiin käydä myös tsekkaamassa hotellin ravintola. Hotellin kellarista löytyi jopa yökerho! Whaat?! Ei meän kylällä mitään yökerhoa ole! Siinä sitten päätin tilata itselleni juoman ja kun kuulin baarimikon puhuvan suomea niin rohkeasti sanoin haluavani lonkeron. Sain naurut päälle. "Nyt ei kyllä olla Suomessa. Ei Ruotsissa ole lonkeroa." Häh?! Vähänkö kössiä... "Otatko olutta?" Ei kiitos, en juo kaljaa. "Otatko siideriä?" En kiitos, en juo siideriä. "No kelpaako Breezer?" Vaihtoehtoja ei ole enää kovin paljon niin anna nyt se sitten. "Se tekee 85kr" Mitäh?!?! Jep, ostin elämäni kalleimman juoman (9e) ja se oli joku Breezer joka oli vielä vain 4 %. Höh! Ulkona sitten huomasin että olis pitänyt ottaa viinilasi niin se olis maksanut vain 55kr, mutta enhän mie sitä hoksannu. En ole tottunu oikein baarissa juomaan viiniä.

Adam.. Something?
Kovan luokan staran jälkeen esiintyi, joku Adam joka lauloi ruotsiksi. Ihan mukaansa tempaava musiikki oli, mutta en jäänyt jammailemaan hänen tahtiin. Liian tuntemattomia biisit oli, joten ehkä joku toinen kerta.

Mitä nyt illasta voisi sanoa.. En tiedä kuvittelenko vain vai oliko alkoholilla osuutta asiaan, mutta... Minusta ruotsalaiset jätkät on jopa paremman näköisiä kuin suomalaiset. Tai ainakin ne osaa pukeutua. Paikalla oli paljon nättejä pojuja joita olis tehny mieli puristaa pyllystä, mutta onneksi alkoholi ei vaikuttanut niin paljon käsiini kuin järkeeni eikä tällaista päässyt tapahtumaan. Toisaalta, jos alkoholi olisi niin vahvasti vaikuttanut käteeni niin se olisi vielä vahvemmin vaikuttanut aivoihini eikä suustani olisi tullut yhtään englannin tai ruotsinkielen sanaa vaan siansaksaa. Kaikki siis hyvin. En saanut syytteitä enkä morkkistakaan. Olin kiltti piika ja tyydyin vain pyllyjen tiirailuun. Eikä muuten pyllyjen tiirailu ole pahasta! Turha tingata tästä asista.

Eihän sitä nyt voinut syödä normaalisti.
Pitkään sielä viihdyttiin vaikkei esiintyjien jälkeen meidän meno nyt päätä hurmaavaa ollut. Onneks ruotsalaisten nättien poikien pyllyt viihdyttivät eikä jalkoja kuristaneet korkkarit tuntuneet miltään. Nälkä kyllä yllätti ja käytiinkin kiskalta hakemassa vähän evästä. Mie menin ottamaan tuollaisen ranskalaisen hot dogin, jossa oli ylipitkä nakki. En tiennytkään että ranskalaisilla on pitkiä nakkeja... Luulin että vain afrikkalaisilla on. Hyvää se silti oli ja täytti mukavasti suun ja massun! :)

Se niistä 43. kerran järjestetyistä Pajalan markkinoista. Ens vuona uudestaan!

7.7.2014

Toukokuinen Tampere

Mullahan on jääny kokonaan kertomatta mun Tampereen reissusta. Yks syy miksi reissusta kirjoittaminen jäi näin myöhäseksi oli se, että nää kuvat ei ole mun kameralla otettuja, joten jouduin niitä oottelemaan ennen kuin sain ne käsiini. Toinen syy on ihan vaan se mistä valittelin jo aikaisemminkin. Ei vaan oo yksinkertaisesti ollut aikaa tai aina ei ole edes nettiäkään ollut käytössä.



Hyppäsin junaan Kemistä keskiviikkona 7.5. ja sillä putputtelin suoraan Tampereelle. Tai no Oulussa piti vaihtaa junaa, mutta se sujui todella mutkattomasti. Junilla olen aina aika paljon matkustanut, koska sillä pääsee mukavinten ja opiskelijahintaan käymään kotona. Meille päin ei vain mene muita junia kuin pikajunia. Pikajunassa matkustaessa tykkään vanhoista vaunuista siksi, kun istumapaikat ovat isot ja pehmeät.. Oikein miellyttävät nukkumiseen! Lisäksi pikajunassa ei haittaa vaikka istuisi selkä menosuuntaan, kun pikajunan kiihtyvyys on niin matomaista. InterCityssä nämä ei enää pitänyt paikkaansa. Olen silloin tällöin matkustanut InterCityllä ja taas muistin kuinka epämiellyttäviä ne uudet penkit ovat ja kuinka päässä alkaa humisemaan, kun juna lähtee asemalta kiihdyttämään täyteen vauhtiin. Mutta valittelut sikseen.. Edelleenkin matkustaisin mielummin vaikka InterCityllä kuin linja-autolla.

Sanoisin että matka oli hieman puuduttava. En tupakoi, en lauko ravintolavaunussa niin sitten piti muuten vain seisoskella välillä junassa. Ei se perse vaan kaikkea kestä. Olin onneksi ottanut hyvän kirjan mukaan luettavaksi: Tarkoin vartioitu talo. Kertoo viimeisistä Romanoveista ja teurastuksesta selvinneestä Anastasiasta. Tarina oli fiktiivinen, mutta silti ihana ja hyvin kirjoitettu. Lisäksi olin ollut viisas ja tehnyt itselleni subin kaltaisia leipiä itselleni mukaan ja hieman suklaata jälkiruuaksi. Aika mukavasti juna matka meni loppujen lopuksi.

Juna taisi olla Tampereella siinä ilta 9n aikana ja aurinko paistoi vielä lämpimästi ja ihmiset olivat terasseilla istumassa muutamalla. Ai että, nyt selvästi ollaan tultu Etelä-Suomeen.. Oli kyllä niin lämmintä! Serkku oli asemalla vastassa ja oli juuri kotiäidin töistä päässyt kun oli lapset laittanut jo nukkumaan. Ilta oli erittäin mukava. Emme ole serkun kanssa yli vuoteen nähneet, mutta silti juttu luisti hyvin niin kuin emme olisi olleet erossa ollenkaan. Sitä se on kun ollaan tunnettu toisemme koko elämän niin vuosi ei tunnu enää miltään. Laitettiin nukkumaan vasta 12 aikaan, vaikka serkku kuinka varoitteli että lapset heräävät jo kello 6 aamulla. Yöllä kyllä heräsin pariin otteeseen kun nuorimmainen pojista itki välillä. Aika rankkaa.

Varoitukset pitivät paikkaansa ja pojat heräsivätkin virtaa täynnä tasan kello 6. Mulla ei ollu ihan sama olo ja lasten kiljunta ja huuto saivat olon vielä väsyneemmäksi. Onneks kuitenkin siinä piristyin kun alettiin katteleen muumeja ja sai rauhassa sohvalla löhötä. Mihinkään huimiin suorituksiin en olis kyllä siinä tilassa pystynyt.

Ensimmäisenä vuorossa oli lenkki kasvitieteelliseen puutarhaan. Siellä juuri istuteltiin kukkia paikoilleen ja harmittelin siinä ensimmäistä kertaa, kun en pääse kesällä käymään siellä. Silloin se varmana olisi kauneimmillaan. Paikka oli mun mielestä silti todella kaunis.


Ensin vähän piirreltiin. Ne on tunturit jos muka kuvittelit muuta!
Opetan kummipoikaa lentämään
Kun linnut kuulevat lapin neidon laulun ne kerääntyvät kaikki hänen luokseen. I'm the Snow White!

Siis oikeasti?! Ne tulee istumaan kädelle!! Hieman kesyjä tipuja!
Sinä päivänä me käytiin iltapäivästä myös shoppailemassa ja kiertelemässä kahdestaan kaupunkia. Olisin todellakin haaveillut kauniin aurinkoisesta päivästä, mutta haaveilut osoittautuivat turhiksi. Seuraavat kaksi päivää sadepilvi seurasi minua sinne missä minäkin olin. Niistä samoista kaupoista, joissa aivan hyvin olisin voinut käydä pohjoisessakin niin kävin ne samat liikkeet Tampereellakin. Silti löysin yhdet kenkäparit, housut ja jotain muuta.. En enää vain muista.

Aika noloa myöntää, mutta olin reissusta erityisesti odottanut sushi ravintolassa vierailua. Oulussa on ymmärtääkseni ainakin yksi sushi ravintola enkä vieläkään ole saanut aikaiseksi käydä siellä. Nyt onneksi tuli käytyä edes Tampereella maistamassa tätä erikoista herkkua.

Ensimmäinen pala lähtee-dipataan soija kastikkeessa-menee suuhun-loput päätyy huonosti lautaselle
Se oli aivan fantastista! Ihminen joka rakastaa muutenkin raakaa ruokaa niin se oli unelmien täyttymys. Olisin varmaan voinut vääntää näitä naamaan ihan loputtomiin, mutta onneksi tilattiin tuo annos serkun kans puokkiin niin se oli ihan sopiva. Tampereella noita japanilaisia ravintoloita näytti aika paljonkin olevan, mutta me päädyttiin Maruseki ravintolaan, joka oli oikein kaunis ja rauhallinen. Tuli ihan Hollywood sarjat ja elokuvat mieleen tuollaisesta ravintolasta! :D

Seuraava päivä olikin vähän iisimpi. Leikittiin paljon sisällä lasten kanssa ja käytiin pieni vaunulenkki läheisessä prismassa. Itse odotin taas ihan täpinöissäni iltaa.. Nimittäin baari iltaa!! :) Siitä on kyllä hyvin, hyvin monta vuotta kun ollaan serkun kans viimeeksi käyty yhdessä baarissa ja serkku myönsikin ettei ollut lasten saannin jälkeen käynyt kuin kerran baarissa ennen tätä reissua. Siitähän on jo 3,5 vuotta! Valmistauduimme suurella huolella iltaan (peilin edessä meni varmaan se 3 tuntia) ja ensimmäiseksi päädyimme Teerenpeli ravintolaan. Paikka vaikutti mukavalta istuskelupaikalta ja ikärajaa oli onneksi 22 vuotta. Erittäin sopiva aloittelupaikka. Aluksi kylläkin portsari katso pitkään mun henkkareita (ajokorttia) ja huomasi, että korttini on Tornionlaakson poliisi myöntänyt. Sitten piti kuulema ottaa samanlainen ilme kuin ajokortin kuvassa oli. Näytin mun sadfacen niin sillä sitten irtosi pääsy pubiin. Ajokortin kyselyt ei enää ollenkaan haittaa vaan on oikein mukavaa, että sitä kysellään kun ikä alkaa lähenemään 25 vuotta. Kysykää vain toistekki! :)


Nälkä yllätti!
Istuttiin, poristiin ja syötiin. Tilasin aika monta lonkeroa... Ja puhuin paljon. Baaritiskillä myös kävi eräs tapahtuma, kun tarjoilija alkoi kysymään haluaisimmeko liittyä johonkin Teerenpeli klubiin niin saisi drinkkejä halvemmalla. Hän myös selitti että kortti käy kaikissa Teerenpeli ravintoloissa. Kysyin sitten, että ei teillä taida näitä ravintoloita pohjoisessa päin olla, kun on sen verran outo nimi. Vieressä oleva mies sitten kuuli sanan pohjoinen ja hän huudahti, että: Ai sääki oot pohjoisesta. Mää oon Nurmosta, mistä sä? Tarjoilija alkoi naureskelemaan ja minä sanoin paikkakunnan häkeltyneenä. Humalainen mies ei tietenkään tienyt mitään kyseisestä pohjoisen kunnasta, mutta kun viimein sanoin että siinä aika lähellä Leviä niin jo lamppu syttyi pään päälle. Kerroin tarjoilijalle etten ollut Oulussakaan kyseistä baaria nähnyt ja hän myönsi ettei kyseisiä baareja edes Oulussa ole.

Monen, monen, monen lonkeron jälkeen päätimme mennä Aussi baariin. Serkku oli vähän kahden vaiheilla että pitäisikö mennä Aussiin vaiko Gloriaan ja minulle oli melkein se ja sama. Aussi baari oli kyllä hyvä paikka ja olin tyytyäinen baarivalintaan. Ainoastaan istumapuolella olisi voinut olla musiikki vähän hiljaisemmalla niin olisi pystynyt paremmin juttelemaan, mutta muuten oikein mukava paikka. Söpöjä poikiakin oli liikenteessä, joten silmänruokaakin oli onneksi. Kello näytti jo paljolta ja meidän hovi kyydin eli bussin oli tarkoitus tulla juuri meidät hakemaan kello tosimyöhään. Musta oli ihanan luxusta kulkea bussilla turvallisesti ja halvalla kotiin, kun Oulussa on aina tottunut pyöräilemään yksin kotia kovissakin pakkasissa. Oululla olisi niin paljon varaa muutta bussijärjestelmää, että tämmöinen ikipyöräilijä edes joskus viitsisi hypätä niiden ryöstäjien kyytiin.

Bussilla kotiin...? Aika pirun luxusta!!!
Seuraavana aamuna kello 6 oli taas kiva herätys ja olinkin onneksi juuri 1,5 tuntia nukkunut. Onneksi olin kuitenkin ostanut aamujunaan lipun ja hyppäsin 9 aikaan junaan ja nukuin melkein koko matkan. Serkku ei tainut päivällä edes saada nukutuksi, joten olen tämän reissun jälkeen vahvasti sitä mieltä että kotiäidit on tehty terästä. Ne valvoo ja pärjäävät vähillä päiväunilla ja silti pyörittävät arkea, kun se ei olisi ongelma eikä mikään. Suuri hatunnosto!

Tampere oli taas yhtä mukava paikka ja siellä on aina lystikästä käydä. Paljon (verrattuna pohjoiseen) vanhoja kauniita rakennuksia ja rentoja ihmisiä. Ei siis ihme, että sinne niin moni ihminen muuttaa. Mun veri vetää silti rakkaaseen pohjoiseen eikä mikään kaupunki pysty korvaamaan sitä tunnetta mitä Lapissa olemisesta saan. Onneksi meitä on kuitenkin moneen junaan, eikä se MUN Lappi olis enää yhtään niin hauska paikka jos se olisi yhtä täynnä niin kuin suuret kaupungit.