14.9.2014

Merellä meloessa voi löytää oman saaren

Tässä muutama viikonloppu sitten täytin vuosia. Taas. Jonkin verran totta kai hermoilin, kun aika menee siivillä ja ikää tulee koko ajan lisää, mutta se siitä sitten. En voi asialle mitään niin sellaisia asioita ei kannate vatvoa liian paljon.

En oikeastaan odottanut liikoja syntymäpäiviltäni. Syntymäpäiväni kyllä sattui suoraan lauantaille ja se oli myös ensimmäinen kerta, kun me poikaystäväni kanssa sitä vietimme oikeasti yhdessä. Normaalisti kummatkin ovat olleet kesätöissä eikä viikolla olla päästy juhlimaan syntymäpäiviäni. Mutta olen jotenkin liian monta kertaa pitänyt odotuksia liian suurina ja haaveillut että se olisi vuoden paras päivä, vain minun päivä, ja silloin tapahtuisi vain kaikkea hauskaa ja ihanaa. Noh, ehkä nyt 25 vuoden iässä sitä vasta tajusi, että jos  unelmoi liian yksityiskohtaisesti.. Ne unelmat eivät tule ikinä tapahtumaan ja petyt vain karvaasti. Älä odota mitään niin  yllätyt positiivisesti.

En siis odottanut, että poikaystäväni olisi jaksanut nähdä vaivaa syntymäpäivälahjan ostoon. Ei hänellä vaan ikinä ole aikaa siihen. Joten syntymäpäiväni alkoi sillä että lähdimme Haaparantaan shoppaileen minulle kenkiä, jotka poikaystäväni ostaisi ne minulle lahjaksi. Kauniit saappaat löytyivät ja valitusta sain kuulla kuinka kalliit ne ovat, mutta valitus loppui siihen kun sanoin että hänen syntymäpäivälahjansa maksoi 20e enemmän.

Seuraavana vuorossa oli melontareissu. Sitä nyt olin oikeastaan kaikista eniten odottanut. Poikaystäväni oli pitänyt aikaisemmin suunnitella meille reitti, mutta ei hän ollut kerennyt. Loppujen lopuksi päädyimme lähimpään veneenlasku paikkaan ja minä olin ihan tyytyväinen. En ollut noilla seuduilla ennen pyörinyt ja kun jostain uusista maisemista on kyse niin minä olen tyytyväinen.

Kuka ei olisi tyytyväinen näissä maisemissa?
Merellä melomisessa ei nyt niin kauhean erilaista ole kuin isossa Muonionjoessa. Koskipaikoista ei tarvitse huolehtia ja isot kivet kyllä pystyy helposti väistämään. Merellä tuuli on aina vähän kovempi, mutta onneksi sinä päivänä oli oikein hyvä ilma melontareissulle.

Saari näkyvissä!
Lähdettiin vain summissa melomaan eteenpäin. Saaria näkyi vähän missäkin, mutta moni näytti hyvin kaukaisilta, jonne ei ehkä iltapäivämelontareissulla aivan päästäisi. Sattumalta löytyi kuitenkin yksi pieni saari aika läheltä lähtöpaikkaamme ja päätimme sinne mennä jaloittelemaan.

Peini kallioperäinen saari



Oma hiekkarantakin!


Valehtelisin jos väittäisin, että olin yhtä tyynenä koko ajan saarella kuin yllä olevassa kuvassa. Hah! En todellakaan! Hypin riemusta kiveltä kivelle yrittäen samalla nauttia hetkestä kuin samalla napata mahdollisimman paljon kauniita kuvia saaresta. Se oli aivan ihana! Se oli juuri sitä mitä olen meren lähellä asuessani kaivannut. Kallioita, meren kohinaa, tuulen ujellusta korvissa ja totta kai se oma rauha. Ei ketään muita iltapäiväkävelyllä ihailemassa maisemia.

Yritin todella nauttia hetkestä ja painaa mieleeni kuinka iloinen olin, kun suunnittelematta löysimme tuon ihanan pienen saaren. Tällöin myösin, että oikeastaan itse melontareissu oli ehkä parhaimpia asioita mitä olen tehnyt ikinä syntymäpäivänäni. Ei ne rihkamat vaan se, että saa tehdä jotain sellaista mistä pitää ja lähimmäisten kanssa. Silloin tulee juuri se kaivattu tunne. Tänään on minun päiväni.


Se oli hieno päivä ja juuri minunlaiseni. Tulen aivan varmana sitä muistelemaan muinakin syntymäpäivinäni tai viimeistään 25 vuoden päästä. Toinen syy miksi tulen muistamaan tuon päivän ja viikonlopun. Se reissu oli minun ja poikaystäväni viimeinen yhteinen reissumme. Emme tuon viikonlopun jälkeen ole enää olleet me.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja otethaan ilola vasthaan! Piipahan toistekki kathoon mitä täältä löytyy - vastavierailulle jouvan aina tulheen. :)