7.7.2014

Toukokuinen Tampere

Mullahan on jääny kokonaan kertomatta mun Tampereen reissusta. Yks syy miksi reissusta kirjoittaminen jäi näin myöhäseksi oli se, että nää kuvat ei ole mun kameralla otettuja, joten jouduin niitä oottelemaan ennen kuin sain ne käsiini. Toinen syy on ihan vaan se mistä valittelin jo aikaisemminkin. Ei vaan oo yksinkertaisesti ollut aikaa tai aina ei ole edes nettiäkään ollut käytössä.



Hyppäsin junaan Kemistä keskiviikkona 7.5. ja sillä putputtelin suoraan Tampereelle. Tai no Oulussa piti vaihtaa junaa, mutta se sujui todella mutkattomasti. Junilla olen aina aika paljon matkustanut, koska sillä pääsee mukavinten ja opiskelijahintaan käymään kotona. Meille päin ei vain mene muita junia kuin pikajunia. Pikajunassa matkustaessa tykkään vanhoista vaunuista siksi, kun istumapaikat ovat isot ja pehmeät.. Oikein miellyttävät nukkumiseen! Lisäksi pikajunassa ei haittaa vaikka istuisi selkä menosuuntaan, kun pikajunan kiihtyvyys on niin matomaista. InterCityssä nämä ei enää pitänyt paikkaansa. Olen silloin tällöin matkustanut InterCityllä ja taas muistin kuinka epämiellyttäviä ne uudet penkit ovat ja kuinka päässä alkaa humisemaan, kun juna lähtee asemalta kiihdyttämään täyteen vauhtiin. Mutta valittelut sikseen.. Edelleenkin matkustaisin mielummin vaikka InterCityllä kuin linja-autolla.

Sanoisin että matka oli hieman puuduttava. En tupakoi, en lauko ravintolavaunussa niin sitten piti muuten vain seisoskella välillä junassa. Ei se perse vaan kaikkea kestä. Olin onneksi ottanut hyvän kirjan mukaan luettavaksi: Tarkoin vartioitu talo. Kertoo viimeisistä Romanoveista ja teurastuksesta selvinneestä Anastasiasta. Tarina oli fiktiivinen, mutta silti ihana ja hyvin kirjoitettu. Lisäksi olin ollut viisas ja tehnyt itselleni subin kaltaisia leipiä itselleni mukaan ja hieman suklaata jälkiruuaksi. Aika mukavasti juna matka meni loppujen lopuksi.

Juna taisi olla Tampereella siinä ilta 9n aikana ja aurinko paistoi vielä lämpimästi ja ihmiset olivat terasseilla istumassa muutamalla. Ai että, nyt selvästi ollaan tultu Etelä-Suomeen.. Oli kyllä niin lämmintä! Serkku oli asemalla vastassa ja oli juuri kotiäidin töistä päässyt kun oli lapset laittanut jo nukkumaan. Ilta oli erittäin mukava. Emme ole serkun kanssa yli vuoteen nähneet, mutta silti juttu luisti hyvin niin kuin emme olisi olleet erossa ollenkaan. Sitä se on kun ollaan tunnettu toisemme koko elämän niin vuosi ei tunnu enää miltään. Laitettiin nukkumaan vasta 12 aikaan, vaikka serkku kuinka varoitteli että lapset heräävät jo kello 6 aamulla. Yöllä kyllä heräsin pariin otteeseen kun nuorimmainen pojista itki välillä. Aika rankkaa.

Varoitukset pitivät paikkaansa ja pojat heräsivätkin virtaa täynnä tasan kello 6. Mulla ei ollu ihan sama olo ja lasten kiljunta ja huuto saivat olon vielä väsyneemmäksi. Onneks kuitenkin siinä piristyin kun alettiin katteleen muumeja ja sai rauhassa sohvalla löhötä. Mihinkään huimiin suorituksiin en olis kyllä siinä tilassa pystynyt.

Ensimmäisenä vuorossa oli lenkki kasvitieteelliseen puutarhaan. Siellä juuri istuteltiin kukkia paikoilleen ja harmittelin siinä ensimmäistä kertaa, kun en pääse kesällä käymään siellä. Silloin se varmana olisi kauneimmillaan. Paikka oli mun mielestä silti todella kaunis.


Ensin vähän piirreltiin. Ne on tunturit jos muka kuvittelit muuta!
Opetan kummipoikaa lentämään
Kun linnut kuulevat lapin neidon laulun ne kerääntyvät kaikki hänen luokseen. I'm the Snow White!

Siis oikeasti?! Ne tulee istumaan kädelle!! Hieman kesyjä tipuja!
Sinä päivänä me käytiin iltapäivästä myös shoppailemassa ja kiertelemässä kahdestaan kaupunkia. Olisin todellakin haaveillut kauniin aurinkoisesta päivästä, mutta haaveilut osoittautuivat turhiksi. Seuraavat kaksi päivää sadepilvi seurasi minua sinne missä minäkin olin. Niistä samoista kaupoista, joissa aivan hyvin olisin voinut käydä pohjoisessakin niin kävin ne samat liikkeet Tampereellakin. Silti löysin yhdet kenkäparit, housut ja jotain muuta.. En enää vain muista.

Aika noloa myöntää, mutta olin reissusta erityisesti odottanut sushi ravintolassa vierailua. Oulussa on ymmärtääkseni ainakin yksi sushi ravintola enkä vieläkään ole saanut aikaiseksi käydä siellä. Nyt onneksi tuli käytyä edes Tampereella maistamassa tätä erikoista herkkua.

Ensimmäinen pala lähtee-dipataan soija kastikkeessa-menee suuhun-loput päätyy huonosti lautaselle
Se oli aivan fantastista! Ihminen joka rakastaa muutenkin raakaa ruokaa niin se oli unelmien täyttymys. Olisin varmaan voinut vääntää näitä naamaan ihan loputtomiin, mutta onneksi tilattiin tuo annos serkun kans puokkiin niin se oli ihan sopiva. Tampereella noita japanilaisia ravintoloita näytti aika paljonkin olevan, mutta me päädyttiin Maruseki ravintolaan, joka oli oikein kaunis ja rauhallinen. Tuli ihan Hollywood sarjat ja elokuvat mieleen tuollaisesta ravintolasta! :D

Seuraava päivä olikin vähän iisimpi. Leikittiin paljon sisällä lasten kanssa ja käytiin pieni vaunulenkki läheisessä prismassa. Itse odotin taas ihan täpinöissäni iltaa.. Nimittäin baari iltaa!! :) Siitä on kyllä hyvin, hyvin monta vuotta kun ollaan serkun kans viimeeksi käyty yhdessä baarissa ja serkku myönsikin ettei ollut lasten saannin jälkeen käynyt kuin kerran baarissa ennen tätä reissua. Siitähän on jo 3,5 vuotta! Valmistauduimme suurella huolella iltaan (peilin edessä meni varmaan se 3 tuntia) ja ensimmäiseksi päädyimme Teerenpeli ravintolaan. Paikka vaikutti mukavalta istuskelupaikalta ja ikärajaa oli onneksi 22 vuotta. Erittäin sopiva aloittelupaikka. Aluksi kylläkin portsari katso pitkään mun henkkareita (ajokorttia) ja huomasi, että korttini on Tornionlaakson poliisi myöntänyt. Sitten piti kuulema ottaa samanlainen ilme kuin ajokortin kuvassa oli. Näytin mun sadfacen niin sillä sitten irtosi pääsy pubiin. Ajokortin kyselyt ei enää ollenkaan haittaa vaan on oikein mukavaa, että sitä kysellään kun ikä alkaa lähenemään 25 vuotta. Kysykää vain toistekki! :)


Nälkä yllätti!
Istuttiin, poristiin ja syötiin. Tilasin aika monta lonkeroa... Ja puhuin paljon. Baaritiskillä myös kävi eräs tapahtuma, kun tarjoilija alkoi kysymään haluaisimmeko liittyä johonkin Teerenpeli klubiin niin saisi drinkkejä halvemmalla. Hän myös selitti että kortti käy kaikissa Teerenpeli ravintoloissa. Kysyin sitten, että ei teillä taida näitä ravintoloita pohjoisessa päin olla, kun on sen verran outo nimi. Vieressä oleva mies sitten kuuli sanan pohjoinen ja hän huudahti, että: Ai sääki oot pohjoisesta. Mää oon Nurmosta, mistä sä? Tarjoilija alkoi naureskelemaan ja minä sanoin paikkakunnan häkeltyneenä. Humalainen mies ei tietenkään tienyt mitään kyseisestä pohjoisen kunnasta, mutta kun viimein sanoin että siinä aika lähellä Leviä niin jo lamppu syttyi pään päälle. Kerroin tarjoilijalle etten ollut Oulussakaan kyseistä baaria nähnyt ja hän myönsi ettei kyseisiä baareja edes Oulussa ole.

Monen, monen, monen lonkeron jälkeen päätimme mennä Aussi baariin. Serkku oli vähän kahden vaiheilla että pitäisikö mennä Aussiin vaiko Gloriaan ja minulle oli melkein se ja sama. Aussi baari oli kyllä hyvä paikka ja olin tyytyäinen baarivalintaan. Ainoastaan istumapuolella olisi voinut olla musiikki vähän hiljaisemmalla niin olisi pystynyt paremmin juttelemaan, mutta muuten oikein mukava paikka. Söpöjä poikiakin oli liikenteessä, joten silmänruokaakin oli onneksi. Kello näytti jo paljolta ja meidän hovi kyydin eli bussin oli tarkoitus tulla juuri meidät hakemaan kello tosimyöhään. Musta oli ihanan luxusta kulkea bussilla turvallisesti ja halvalla kotiin, kun Oulussa on aina tottunut pyöräilemään yksin kotia kovissakin pakkasissa. Oululla olisi niin paljon varaa muutta bussijärjestelmää, että tämmöinen ikipyöräilijä edes joskus viitsisi hypätä niiden ryöstäjien kyytiin.

Bussilla kotiin...? Aika pirun luxusta!!!
Seuraavana aamuna kello 6 oli taas kiva herätys ja olinkin onneksi juuri 1,5 tuntia nukkunut. Onneksi olin kuitenkin ostanut aamujunaan lipun ja hyppäsin 9 aikaan junaan ja nukuin melkein koko matkan. Serkku ei tainut päivällä edes saada nukutuksi, joten olen tämän reissun jälkeen vahvasti sitä mieltä että kotiäidit on tehty terästä. Ne valvoo ja pärjäävät vähillä päiväunilla ja silti pyörittävät arkea, kun se ei olisi ongelma eikä mikään. Suuri hatunnosto!

Tampere oli taas yhtä mukava paikka ja siellä on aina lystikästä käydä. Paljon (verrattuna pohjoiseen) vanhoja kauniita rakennuksia ja rentoja ihmisiä. Ei siis ihme, että sinne niin moni ihminen muuttaa. Mun veri vetää silti rakkaaseen pohjoiseen eikä mikään kaupunki pysty korvaamaan sitä tunnetta mitä Lapissa olemisesta saan. Onneksi meitä on kuitenkin moneen junaan, eikä se MUN Lappi olis enää yhtään niin hauska paikka jos se olisi yhtä täynnä niin kuin suuret kaupungit.


2 kommenttia:

  1. Sulla kuulostaa kyllä olleen kiva reissu! :) Onpa muuten hyvä, että maailmasta löytyy joku muukin, joka tykkää pikajunien pehmeistä penkeistä - kaikki kaverit tuntuvat vannovan henkeen ja vereen Intercity-junien puolesta ja mun mielestä taas niiden penkkejä ei oo tehty istumiseen sitten mitenkään päin! :D
    Tampere on hurjan kiva kaupunki ja siellä pitäis lähteä käymään joku kerta ihan ajan kanssa. Totta kuitenkin on sekin, että kyllä niissä pohjoisen kaupungeissa on oma tunnelmansa ja ihan hyväkin vain, etteivät ne oo niin täynnä ihmisiä kuin etelän "big cityt" ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. InterCityn penkit on ihan p:stä! Pikajuna on se oikea juna ;)

      Poista

Kommentteja otethaan ilola vasthaan! Piipahan toistekki kathoon mitä täältä löytyy - vastavierailulle jouvan aina tulheen. :)