18.5.2014

Juhlat vol. 1 - Reissu Leville

Mullahan on ollut alunperinkin tarkoitus, että järjestän monet valmistujaisjuhlat. Pohjosessa juhliin osallistuu isä ja entiset työkaverit ja taas Oulussa järjestän juhlat sitten kun saan kämpän hommattua. Nyt kuitenkin kävi niin, että isä yllättäen sai töitä Norjasta ja lähtö töihin oli jo tänään sunnuntaina. Tulin sitten Oulusta kiireen vilkkaa (parin tunnin pysähdys Kemissä) tänne pohjoiseen, että päästäisiin pitämään juhlia, kun vielä isä on täällä. Norjan reissuista kun ei ikinä tiedä kuinka pitkään ne venyvät. Pidettiin sitten eilen sellaiset pienet juhlat joihin isä oli leiponut kakun ja käynyt ostamassa parit kuohuviinipullot alkosta. Työkavereita en alkanut näin lyhyellä varoitusajalla kutsumaan, mutta onneksi toinen siskoni ja hänen siippansa pääsivät paikalle.




Lahjankin ne olivat kerenneet ostamaan...

Pentikin paketti. Tämä tietää jotain hyvää.




Olen erityisesti tykästynyt Pentikin kisura sarjaan ja tämän kulhon näin Tornion Pentikissä. En ollut aikaisemmin muissa Pentikeissä sitä nähnyt ja innoissani siitä selitin siskolleni kuinka hieno se oli. Muistaakseni puhuin tuosta ihan sivulauseessa, mutta selvästi siskoni oli ollut tarkkaavainen ja muistanut tämän kommentin oikein hyvin kun oli lyhyellä varoitusajalla löytänyt minulle näin upean lahjan. Tykkään!

Kakut syötiin ja alettiin miettimään että mitä sitten voitaisiin tehdä. Ulkona oli kova tuuli ja välillä vähän piiskotti vettä eikä ulkona rentoilu kuullostanut kovin hyvältä. Isä ehdotti, että lähdettäisiin johonkin hyvään paikkaan syömään. Käytiin läpi kaikki Ylläksen ravintolat eikä ainutkaan ravintola ollut toukokuussa auki. Tuttu tilanne. Tuntuu, että koko Ylläs olisi puolet vuodesta aina kiinni, eikä se taas keväällä paljon meille paikallisille tarjoa mitään. Katsottiin myös olisiko Ruotsin puolella jokin auki, mutta kun kaikilla ei ollut edes nettisivuja mistä katsoa ruokalistaa niin sekin ajatus jäätyi siihen. Sitten mietittiin Leviä. Levillä on kyllä aina joku hotelli ja ravintola auki. Ja niinhän netissä näkyikin kuinka moni ravintola oli edelleen auki. Mietittiin myös että mitä voitaisiin syömisen lisäksi siellä tehdä. Leville täältä on yhteen suuntaan 100km matkaa, joten lisäviihdykettä kaivattiin. Kappas vaan, sielä oli myös kylpylä ja keilahalli auki. Sehän on selvä! Keilaamaan vain!




Olikohan tämä elämäni neljäs kerta kun olin keilaamassa? Hauskaa se silti on! Isä ei ollut 30 vuoteen keilannut, mutta hän voitti ylivoimaisesti ensimmäisen erän. Minä tulin toiseksi, siskon poikaystävä toiseksi ja sisko ihan viimeiseksi. Kaikki yritimme siskoa neuvoa, että miten sitä kuuluu laittaa keilapallo menemään ja toisessa erässä hän voitti kaikki neuvojat. Noloa. Toisessa erässä tilanne kääntyi ihan toisinpäin ja minä tulin toiseksi viimeiseksi. Onneksi minä olin koko pelin ajan pelannut aika varmasti ja kokonaispistemäärällä tavallaan voitin. Olihan sekin jokin voitto.

Hauskaa kyllä oli ja  60min meni tosi nopeasti. Paikka sisälsi 6 rataa ja silloin kun tulimme niin siellä oli vain yksi toinen perhe pelaamassa. Kello 6n jälkeen tuli hohtokeilauksen aika, josta saimme nauttia 10min. Silloin myös tuli pari nuorta porukkaa pelaamaan. Eli muuten rauhallista oli. Neljän hengen tunnin keilaus maksoi 30e, joten se ei onneksi tullut liian kalliiksi.

Pelin jälkeen lähdimme syömään.


Ravintolan nimi oli Levin Panimo & Pub. Muita asiakkaita ravintolasta ei löytynyt, mutta hyvin viihtyisältä ravintola näytti. Ruokalista ei ollut kovin suuri ja monipuolinen, mutta kaikki löysimme heti yhden suosikin: Savustettu Chateubriand. Kannattee todellakin syödä jos vain pihvityylisistä ruuista tykkää nimittäin tästä tuli kyllä mun lempi naudanliharuoka. Om nam nam... Annos näytti aluksi aika pieneltä, mutta kun vedät naamaan noin tiiviin ja lihaisan naudanlihan sisäfileen niin kyllä siinä nälkä lähtee!


Hauska ja sponttaaninen päivä oli! Olen aikuisiässä alkanut jopa spontaanisuutta arvostamaan, koska se tekee kyllä päivistä heti paremman. Meidän perheessä se kyllä onnistuu ja kaikki on aina yhdessä suunnittelemassa mitä hauskaa voitaisiin keksiä. Tämä oli taas yksi onnistunut reissu meiltä! :)


4 kommenttia:

  1. Haha tämä on niin ihana, just mitä kirjoitin itekin välimatkoista! Ihan hyvin voi lähteä iltaa viettään 100km päähän, eikä tee ees tiukkaa!:) Kuulostaa just ihanan spontaanilta reissulta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä ei tosiaan mikään 100km tunnu miltään. Aluksi jopa mietittiin Kiirunaan tai Rovaniemelle lähtöä, mutta ehkä silloin olisi voinut mennä tuhan kauan ajaamiseen aikaa. Väilillä just kaupungissa ihmetyttääkin, kun ihmiset pitävät 50km matkojakin tosi pitkinä.. Whaat?! :D

      Poista
    2. Tyttären blogin kautta tulin tähän. Ja tutulta kuulosti - 100 km ei ole matka eikä mikään eikä kannata antaa sellaisten pikkujuttujen rajoittaa menemisiä.
      Reipas asenne.
      Isäsi lähti Norjaan hommiin... Eikä tiedä kauanko viipyy. Niinhän se menee. Minä läksin 2,5 vuotta sitten vuoden keikalle ) ja kappas vaan, Jäämeren rannalla oon vieläkin! Terveisiä Väylän varrelle!
      Nim.Torniosta kotoisin

      Poista
    3. Eipä ole uutta isännältä, että Norjaan lompsi. Ei pohjosessa vaan ole paljon töitä niin pakko se vain on lähteä paljon kauemmaksi rahaa tienaamaan. Kyllä sielä Jäämerellä varmana sen puolesta kelpaa, että maisemat kuullostavat olevan aika makeat.. ;) En ole käyny kuin kerran Norjassa ja kovasti haluasin käydä uudestaankin oli se mun mielestä niin kaunis maa.

      Poista

Kommentteja otethaan ilola vasthaan! Piipahan toistekki kathoon mitä täältä löytyy - vastavierailulle jouvan aina tulheen. :)