24.4.2014

Superfood: Pakurikääpä

Nyt kun kaikki superfoodit on nyt niin IN, joten on hyvä aika kertoa eräästä superfoodista, joka kasvaa Suomen puhtaissa metsissä. Se on nimeltään Pakurikääpä. Pakurikääpä on koivussa ja muissa lehtipuissa elävä loissieni. Sitä on käytetty kansanlääkinnässä satoja vuosi monenlaisiin vaivoihin ja ongelmiin. Vaikka pakurikääpä tuhoaa puun n. 5-7 vuodessa niin sillä väitetään olevan niin sanottuja adaptogeenisia vaikutuksia eli se suojaa elimistöä stressiltä. Siperiassa sitä on käytetty erityisesti vatsavaivojen hoitamiseen ja myös sydän- ja maksavaivoihin. Muita käyttöaiheita ovat olleet esimerkiksi immuunijärjestelmän vahvistaminen infektioita vastaan tai jopa syövän hoito.

Pakurikääpää on kuitenkin aika vähän tutkittu, jonka vuoksi sitä ei kaupallisesti suurilla markkinoilla näy. Pakuria on ensisijaisesti tutkittu eläinkokeilla ja koeputkiolosuhteissa ja nuo väitteet terveysvaikutuksista perustuvat pilkälti niihin tutkimuksiin. Koska laajoja kliinisiä tutkimuksia ei ole tehty, ei terveysväittämiä saa Suomessa käyttää pakurin markkinoinnissa. Sitä ei kuitenkaan saa kerätä maanteiden, kaupunkien tai teollisuusalueiden lähettyviltä, koska se kerää itseensä muoden sienien tapaan ympäristön raskasmetalleja. Parhaiten näitä löytyy luonnontilaan jätetyistä metsistä ja itse huomasin, että varsinkin kosteassa tai märällä maaperällä kasvavista koivuista näitä löytyy paljon.

Ymmärtääkseni markkina kojuissa  näihin voi törmätä ja löysin lisäksi yhden nettisivun, joka myi kyseistä jauhetta. Nettisivuilla sen hinta oli 20e/100g, mutta markkinoilla se on hieman kalliimpaa. Parempi on siis vain itse käydä hakemassa metsästä edes maistiaisia varten. Totta kai tämä ei kuulu jokamiehen oikeuteen, vaikka se tuhoaakin kyseisen puun, vaan se maistiainen on hommattava omasta metsästä tai kysyttävä metsänomistajalta lupa.

Muutama ilta sitten lähdin vielä lumikengillä näitä metsään etsimään. Eikä kauaakaan kun löysin tälläisen pienen kääpän koivun rungosta. Se oli myös sopivasti lantioni korkeudella, joten ei tarvinut turhaa kurkotella. Viereisessä puussa myös näin saman kokoisen möhkäleen, mutta se oli pari metriä korkeammalla, joten ei mitään mahdollisuuksia siihen.



Tämän myös löysin vähän myöhemmin ja puu oli alkanut kaatumaan, mutta ei silti ollut tarpeeksi alhaalla, että minä olisin sen saanut. Vähän kyllä harmitti, koska tuo oli sen verran iso kääpä, että siitä olisi riittänyt moneksi vuodeksi hyvää teetä. Ajattelinkin, että kesällä kun isä alkaa puita kaatamaan niin menisin nyt vähän avuksi ja kaataisin muutaman koivun, joissa nätiä pakureita löytyy. Ei niistä muutenkaan ole mitään hyötyä muutaman vuoden päästä kun ne on täysin lahonneita.

Paljon mahdollisuuksia.....


Sitten kun pakurikääpä on metsästä kerätty, niin parasta olisi mahdollisimman pian se myös pilkkoa mahdollisimman pieneksi paloiksi. Myytävissä pusseissa tämä on hienoa jauhoa, joka vain sekoitetaan veen sekaan mitään huomaamatta, mutta kun en viitsi alkaa minkään koneen teriä tylsyttämään niin silloin on vain yritettävä puukolla pilkkoa. Pientä puukkoa parempi olisi sellainen kiinalainen kokkivaitsi, jossa tulisi samalla vähän käsivoimaa käytettyä. Sillä onnistuisi varmana paljon paremmin jauhoiksi jauhaaminen.

Tämän jälkeen jauheseosta/viipaloituja paloja laitetaan noin 1tl omaan keitettyyn teeveteen vähäksi aikaa vaikuttamaan ennen juontia. Jos haluaa hauduttaa pitempään pakuriteetä niin silloin totta kai siitä irtoaa kaikki aineet paremmin ja makukin on voimakkaampi. Minä monesti laitan sitä vain sekaan ihan oikeaan teehen tai mehuteehen, koska en aina jaksa alkaa niin kauan odottamaan sen liukenemista.

Netistähän löytyy monenlaisia sivustoja ja monella ihmisellä on monenlaisia mielipiteitä, mutta minusta ravintoterapeutti.fi sivustolla oli hyviä huomioita, jotka kannattee käydä lukemassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja otethaan ilola vasthaan! Piipahan toistekki kathoon mitä täältä löytyy - vastavierailulle jouvan aina tulheen. :)