23.3.2014

Viimeistä viedään graduseni

Gradua on nyt taas ahkerasti mietitty, kitisty, väännetty ja taas kitisty. Jep. Ei se oikeasti ole niin kova töinen tai vaikea, mutta joka kerta kun alan miettiin että tämän piti olla jo vuosi sitten tässä vaiheessa niin se ruma itseinho nostaa päätään ja näyttää ilkeältä että meinaa alkaa itkettään. Miten tässä näin muka kävi? Minä joka olin opintoja suorittanut ennakkovauhdilla niin päätyi tilanteeseen jossa gradun teko vain kestää ja kestää. Otin pulkkamäessä pulkan pois perseen alta juuri ennen maaliviivaa. Ei fiksua.

Noh, en minä kaikkeen vaan pysty ja se tuli todistettua. Haaveenihan oli, että olisin viime kesän aikana tehnyt gradun ja valmistunut syyskuussa, mutta niistä haaveista on jo kauan. Minulta löytyy kolme valitusvirttä ja tekosyytä miksi näin ei käynyt.

1. Työt. Aloitin kesätyöt toukokuun puolessa välissä (aivan liian aikaisin) jolloin minulla oli vielä viimeinen kurssi meneillään ja gradun teko. Pomo vielä lisäksi pyysi jos voisin tehdä ylitöitä että saisin varmasti hommat tehtyä kesän aikana. Tein arkisin 10h päiviä, joten jopa aurinkoisena kesänä olin aika poikki iltaisin enkä saanut itseäni tarpeeksi usein potkittua takaisin koneelle istumaan loppu iltaa. Fail.

2. Viimeinen kurssi - the meanest one. Se kurssihan oli yks painajainen. Viime vuonna kävin sen ja keskeytin kun ei vaan tullut yhtään mitään. Ensimmäinen kurssi jonka jätin kesken koko 5 opiskeluvuoden aikana. Luovutin jo silloin, mutta nyt oli pakko päästä siitä pakollisesta paskiaisesta joten töitä oli vaan painettava sen eteen. Deadline päivät onneksi venyivät ja venyivät, kun opettajat huomasivat että tehtävä oli tajuttoman vaikea eikä näköjään kukaan oikein ollut onnistunut siinä. Viimein heinäkuun puolessa välissä oli lopullinen palautuspäivä ja me vain toivottiin ja rukoiltiin että tehtävä menis läpi ja päästäis kurssi läpi. Ja niin se onneksi meni. Huh helkatti. Se meni juuri ja juuri, mutta sitä me parin kans vain toivottiinkin. Kun sanon että kurssi oli vaikea, niin oikeasti tarkoitan sitä. Vaikka me parin kans päästiin se kurssi tuolloin heinäkuussa läpi niin harva muu pääsi ja kun ainakin yliopistolla on sellainen malli että kurssista pitää päästä tarpeeksi paljon ihmisiä läpi niin opettajien on annettava löysiä niin kauan kun läpi päässeiden määrä on hyväksytyllä puolella. Joten me oltiin parin kans jopa aika eteviä kun päästiin jo noin aikasten kurssi läpi. Siis kurssinhan olis pitänyt kestää vain maaliskuusta toukokuuhun, mut kuulema se venyi lokakuulle asti ennen kuin se saatiin päätökseen. Kyseiset opettajat kyllä sais katsoa itseään peiliin ja miettiä ovatko oikeassa ammatissa. Totta kai tiedän että yliopisto opiskelu ei ole enää sitä että on opettajan vastuulla oppiiko oppilaat vai ei, mutta tehtävän taso oli ihan eri kategoriaa kuin mitä meille oli opetettu.

3. Sain gradun aiheen työn toimeksiantajalta ja ihmiset jotka ovat toimeksiantajille tehneet lopputöitä tietävät, että väärin ymmärryksiä ja sekaannuksia sattuu. Aina toimeksiantajasta ei vaan saa selvää mitä hän työltään haluaa, mitä työhön pitää sisällyttää ja joskus niitä viime hetken toiveita tulee liian myöhään. Tämäkin on siis luonnollisesti saanut mut repimään hiuksiani päästä ja turhautumaan työhön jo niin monta kertaa että mietin miksi minun piti taas olla niin kunnianhimoinen että otin aiheen toimeksiantajalta. Olisin vain keksinyt jonkun oman höpö höpö aiheen niin se olisi ollut sillä selvä. Mutta kun se ei näytä niin hyvältä cv:ssä ja kun niitä omia aiheita ei arvosteta niin paljon meidän alalla.. Sitä paitsi niistä saa palkkioita ja mahdollisuuksia työelämään. Jep. Minä kyllä tarkkaan mietin mikä näyttää hyvältä  cv:ssä.

Siinä oli mun valitusvirret ja turhat perustelut miksi olen ollut saamaton jo näin kauan aikaa. Älkää tehkö kuten minä. Tehkää ne lopputyöt heti pois käsistä. Se näkyy arvosanassa ja se tuntuu mahtavalta. Olen nimittäin joskus ollut sellainen, mutten tiedä mihin se ihminen on hävinnyt.

Tämän viikon perjantaina tuli kuluneeksi kuukausi kun minulla loppui työt. Siitä asti olen nyt pääsääntöisesti tehnyt gradua. Se on niin paljon helpompaa nyt kun pystyn koko päivän paneutumaan asiaan, välillä jotain kotona vähän touhuten ja sitten taas jatkamaan. Ajatukset kuitenkin pääsääntöisesti pysyvät vain gradussa eikä missään muissa kursseissa tai työasioissa, joten onhan tässä tulosta saatu aikaiseksikkin. Nyt jos koskaan alkaa tuntumaan että gradu on pian valmis. Tällä hetkellä siis kirjoitan vielä viimeistä lukua teoriasta. Sitten mun pitäs vähän fiksata toiminnallista osuutta, jonka tein ensimmäisenä toimeksiantajan pyynnöstä. Sitten varmaan korjailen ja lisäilen johdantoon kappaleita ja sitten ne tärkeimmät sivut eli pohdinta, johtopäätökset ja yhteenveto lukujen kirjoittaminen. Nämä asiat nyt ajattelin seuraavan viikon aikana saada tehdyksi, kun ohjaajani palaa lomalta ja minun pitää lähettää hänelle maanantaina 31.3. tuotokseni ja sillä viikolla varmaan sitä fiksaillaan ja ajattelin tiivistelmän ja alkusanat kirjoittaa silloin. Sitten sen viikon perjantaina 4.4. lähetän työn opponentille luettavaksi. Sen jälkeen saan olla viikon melko rauhassa, kun sitten perjantaina 11.4. minulla on yliopistolla esitysseminaari, jossa saan opponentilta haukut, ruoskaniskut ja julkisen nöyryytyksen. Riippuu kyllä opettajasta onko ruoskaihmisiä. Mutta totta kai riippuu paljon siitä onko mun työ paska vai ei. Noh, sitten 24.4. kaikki pitäs olla valmista kun yliopistolla päätetään saanko minä valmistua vai en. En kyllä nyt muista mikä sen tilaisuuden tai ryhmä nimi oli joka sen päättää. Sitten toivon mukaan 15.5. tämä nainen sais maisterin paperit. Se olis kyllä aika kiva.

Joten kai tässä vaiheessa vois sanoa, että ei tää nyt niin toivottomalta enää näytä. Loppusuoralla ollaan ja tää seuraava viikko tulee kyllä kova ja raskas olemaan, mut pitää vain ajatella että enää kaks viikkoa kovaa vääntöä niin sitte se on melkein ohi ja vuoden työ on purkissa. Sitten toukokuussa taas voi sanoa, että 6 vuoden uurastus on ohi. Se on varmana sitten ihana hetki.

Hyvän työpisteen perusta: hyvät näkymät ulos (että saa aivot rauhassa surrata), paljon pöytätilaa, kunnon valaistus ja oikeat softat koneessa.

Työpiste on kyllä tosi hyvä nyt. Ikkunan alla on mukava kirjoitella päivällä kun luonnonvalo antaa niin oikean valon kirjoittamiseen ja lukemiseen, mutta myös ihmisten seuraaminen kadulla on aika rentouttavaa, kun välillä aivot jumittaa eikä saa kunnolla lauseita muodostettua. Pöytätila on myös tärkeä kun kirjoja ja lappuja on miljoonittain ja jokaista pitäs vähän seurata ja kyylätä eli niiden pitäs olla helposti saatavilla.

Huh. Odotan kyllä kuin kuuta nousevaa, että saan purkittaa gradun ja saan taas iltani viettää ilman painottavaa ajatusta gradusta. Aika raskasta koko ajan kun miettii että pitäs tehä gradua, pitäs tehä, pitäs tehä... Odotan niin työelämää, kun saisi illat olla rauhassa miettimättä yhtään kouluhommaa. Se on varmaan aika makeaa.

Tämän hetkinen gradu tilanne:
Sivuja 46/50
Lähteitä 47/50

Sivut tulee tuon minimin ainakin paukkumaan yli ja mahdollisesti lähteetkin, mutta sen parempi vain.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja otethaan ilola vasthaan! Piipahan toistekki kathoon mitä täältä löytyy - vastavierailulle jouvan aina tulheen. :)